Vihreän teen talo

Vihreä tee, musta tee ja munasarjasyöpä

2011-06-13T14:01:00.001+03:00

Gynekologinen syöpä on syöpien yläkategoria, jonka alle kuuluu viisi syöpätyyppiä: munasarjasyöpä, kohdunrungon syöpä, kohdunkaulan syöpä, emätinsyöpä ja ulkosynnyttimien syöpä. Munasarjasyöpä ja kohdunrungon syöpä ovat seitsemänneksi ja kahdeksanneksi yleisimmät naisilla todetut syövät. Kohdunkaulan syöpä on toiseksi yleisin.

Ruokavalion vaikutuksesta gynekologisen syövän syntymiseen on erimielisyyksiä, mutta papilloomaviruksen tiedetään olevan suorassa yhteydessä ainakin kohdunkaulan syöpään, emätinsyöpään ja ulkosynnyttimien syöpään. Vihreän teen epigallokatekiinigallaatin (EGCG) on aiemmin osoitettu tehoavan papilloomavirusta vastaan in vitro, mutta vihreän teen tehosta ihmisissä on vähemmän tietoa.

Vastikään julkaistussa meta-analyysissa vertailtiin vihreän teen yhteyttä eri tyyppisiin gynekologisiin syöpiin (lähde). Munasarjasyövän ja vihreän teen yhteyttä oli tutkittu neljässä tutkimuksessa. Kaikissa neljässä tutkimuksessa naisilla, jotka joivat vähintään yhden kupin vihreää teetä päivässä, todettiin harvemmin munasarjasyöpää kuin naisilla, jotka eivät juoneet lainkaan vihreää teetä.

Yhdessä tutkimuksessa seurattiin lisäksi vähintään kolmen vuoden naisia, joilla oli todettu munasarjasyöpä. Teen juominen näytti hyödylliseltä myös heidän kohdallaan: diagnoosin jälkeen teetä juoneet naiset elivät keskimäärin kaksi vuotta pidempään kuin ne, jotka eivät juoneet teetä.

Mustan teen kohdalla yhtä selkeää yhteyttä ei löydetty. Yhden tutkimuksen mukaan eniten mustaa teetä juoneilla naisilla oli 29% pienempi riski sairastua munasarjasyöpään, kun taas toinen tutkimus ei havainnut eroa teen juojien ja muiden välillä.

Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään vihreän teen ja kohdunrungon syövän yhteyttä.

Vihreän teen EGCG nopeuttaa mahahaavan paranemista

2011-05-25T12:55:00.000+03:00

Joka neljännelle tulehduskipulääkkeiden pitkäaikaiselle käyttäjälle kehittyy jossain vaiheessa maha- tai pohjukaissuolihaava. Tunnetuimpia tulehduskipulääkkeitä ovat aspiriini ja ibuprofeiini.

Sen lisäksi, että ne aiheuttavat haavaumia vatsassa ja suolistossa, tulehduskipulääkkeet myös hidastavat niiden paranemista. Suomessakin menehtyy joka vuosi arviolta 200–300 ihmistä tulehduskipulääkkeiden haittavaikutuksiin. Mahahaavalääkkeet puolestaan ovat kalliita eivätkä ehkäise haavaumien uusiutumista.

Tuoreessa intialaisessa tutkimuksessa vertailtiin mahahaavalääke omepratsolin ja vihreän teen polyfenoleihin kuuluvan epigallokatekiinigallaatin (EGCG) tehokkuutta hiirissä (lähde). Hiirille syötettiin ensin tulehduskipulääkkeisiin kuuluvaa indometasiinia, joka aiheutti niissä vatsahaavaumia. Sen jälkeen niille annettiin joko perusannos omepratsolia (3 mg/kg) tai EGCG:tä eri suuruisina annoksina (0,5–5 mg/kg). Verrokkiryhmän hiiret eivät saaneet kumpaakaan lääkettä.

Kolmen päivän jälkeen verrokkiryhmän haavaumat eivät olleet ehtineet parantua lainkaan, kun taas omepratsolia saaneiden hiirien haavaumista oli parantunut ~75%. Vihreän teen polyfenoli paransi haavaumia sitä tehokkaammin, mitä suurempi annos oli. Kun annos oli 3 mg/kg, haavaumat paranivat yhtä nopeasti kuin omepratsolilla. Suurimman annoksen (5 mg/kg) saaneiden hiirien haavaumista oli kolmen päivän jälkeen parantunut jopa ~82%.

Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat vatsahaavoja usean eri mekanismin kautta. Ne esimerkiksi synnyttävät vapaita happiradikaaleja, lisäävät rasvahappojen härskiintymistä sekä aiheuttavat immuniteettia säätelevien sytokiinien epätasapainoa. Tässä tutkimuksessa EGCG:n todettiin vähentävän kaikkia kolmea jopa tehokkaammin kuin omepratsoli.

Vaikka sekä omepratsolilla että EGCG:llä on antioksidanttivaikutuksia, vihreän teen ja omepratsolin toimintamekanismien arvellaan ovat hyvin erilaiset. Omepratsolin pääasiallinen teho perustuu vatsahappojen tuotannon vähenemiseen, kun taas vihreän teen sanotaan lisäävän vatsahappojen eritystä. Myös mustalla teellä on aiemmin havaittu vastaavia vaikutuksia:

Musta tee (40 mg/kg), teaflaviiinit (1 mg/kg) ja omepratsoli (3 mg/kg) paransivat noin kolme neljäsosaa haavaumista. Toimintamekanismit olivat kuitenkin erilaiset: siinä missä omepratsoli vähensi odotetusti mahahappojen määrää, musta tee ja teaflaviinit eivät vaikuttaneet mahahappojen tuotantoon. Sen sijaan ne alensivat mahahaavaan liittyviä tulehdusarvoja.

Tutkijat pitävät vihreän teen epigallokatekiinigallaattia lupaavana lääkkeenä vatsahaavaan juuri siksi, ettei sillä ole todettu haittavaikutuksia suurinakaan määrinä.

Liptonin mausteteet ja haudukkeet vertailussa: onko pussiteestä mihinkään?

2011-05-04T15:32:00.000+03:00

Tee voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin teelehtien hapettumisprosessin keston mukaan: vihreään teehen, oolong-teehen ja mustaan teehen. Yhden teekupillisen sisältämä polyfenolien ja antioksidanttien määrä riippuu muun muassa siitä, mistä teetyypistä on kyse. Vihreä tee esimerkiksi sisältää enemmän katekiineja kuin musta tee, kun taas musta tee sisältää theaflaviineja, joita vihreässä teessä ei ole.

Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, juodaan runsaasti pussiteetä, josta osa on tarkkaan ottaen yrtti- tai hedelmähaudukkeita eikä teetä – "tee" nimittäin viittaa Camellia sinensis -pensaan lehtiin. Lisäksi monilla teevalmistajilla on teelehtien ja erilaisten mausteiden, kuivattujan hedelmien ja yrttien sekoituksia.

Uuden tutkimuksen mukaan myös hedelmä- ja mausteteet sisältävät polyfenoleja. Puolalaistutkijat vertasivat Liptonin hedelmä- ja mausteteelaatujen sisältämiä polyfenolipitoisuuksia tavalliseen mustaan Yellow label -pussiteehen (lähde).

Tutkimukseen valittiin seuraavat Liptonin hedelmähaudukkeet: Caribbean (sisältää appelsiininlehteä, ruusunmarjaa, papaijaa ja hibiskusta), Delight citrus (ruusunmarja, omena, sitruuna, greipinkuori), CharMing (mustaherukka, ruusunmarja, hibiskus) sekä Temptation (ruusunmarja, mansikka, karhunvatukka, vadelma). Kyseiset haudukkeet eivät siis sisältäneet lainkaan teelehtiä.

Lisäksi mukana oli neljä maustettua mustaa teetä: Blue fruit (mustikka, mustaherukka, karhunvatukka, vadelma), Forest fruit (vadelma, kirskikka, karhunvatukka, punaherukka), Citrus (appelsiini, sitruuna, greippi) ja Tropical fruit (ananas, greipinkuori). Kaikki teet ja haudukkeet valmistettiin kaatamalla yhden teepussin päälle kaksi desilitraa kiehuvaa vettä ja antamalla hautua viiden minuutin ajan.

Eniten katekiineja oli maustetuissa Citrus- ja Tropical fruit -teelaaduissa. Maustamaton Yellow label -tee esimerkiksi sisälsi ~10 mg/L epikatekiinigallaattia (EGCG), kun taas Citrus sisälsi ~22 mg/L ja Tropical fruit ~30 mg/L. Kaikki maustetut mustat teet myös sisälsivät enemmän katekiinia ja epikatekiinia kuin maustamaton musta tee. Vähiten katekiineja sen sijaan oli hedelmähaudukkeissa.

Hedelmähaudukkeetkaan eivät silti olleet aivan hyödyttömiä: ne sisälsivät esimerkiksi naringiinia ja klorogeenihappoa, joiden sanotaan estävän rasvan imeytymistä elimistöön. Maustamaton musta tee taas sisälsi eniten kversetiiniä ja rutiinia, joilla niilläkin on omat terveyshyötynsä.

Eri yhdisteiden antioksidanttikapasiteetin mittaamiseen on erilaisia tapoja. Teelaatujen antioksidanttikapasiteettiin taas vaikuttaa niiden sisältämien eri polyfenoliyhdisteiden, kuten katekiinien, määrä. Alla oleva kaavio esittää tutkimuksessa mukana olleiden teelaatujen antioksidanttikapasiteetin Folin–Ciocalteu-metodilla mitattuna:

Kaikkien hedelmähaudukkeiden antioksidanttipotentiaali oli samankaltainen ja samalla selvästi alhaisempi kuin maustetuilla mustilla teelaaduilla. Maustamaton musta tee nousi ykkössijalle, mikä osoittaa, että myös muut polyfenolit kuin katekiinit ovat tärkeitä.

Terveyden kannalta pussiteelaaduista parhaita vaikuttavat siis olevan sellaiset maustamattomat tai maustetut teet, jotka todella sisältävät teelehtiä. Kuivattuja hedelmiä ja aromeja sisältävillä haudukkeilla voi toki olla omat hyötynsä, mutta ainakin tässä tutkimuksessa mitattujen polyfenolien suhteen ne hävisivät selvästi. Pussiteen mausta sen sijaan voi edelleen olla montaa mieltä.

Vihreä tee saattaa ehkäistä virtsan pidätysvaikeuksia

2011-04-26T16:27:00.001+03:00

Vihreää teetä pidetään usein diureettina, mutta sillä on myös toisenlainen vaikutus rakon toimintaan: uuden japanilaistutkimuksen mukaan vihreä tee näyttää nimittäin ehkäisevän keski-ikäisten naisten pidätysvaikeuksia (lähde).

Tutkimukseen otettiin mukaan kolmesataa 40–75-vuotiasta japanilaista naista, joilta kysyttiin, kuinka usein he juovat teetä tai kahvia. Sen lisäksi kukin osallistuja täytti virtsan pidätysvaikeuksia koskevan kyselykaavakkeen.

Ne osallistujat, jotka omien sanojensa mukaan kärsivät pidätysvaikeuksista, joivat keskimäärin vähemmän vihreää teetä kuin muut – noin kuusi desilitraa päivässä verrattuna seitsemään ja puoleen desiin. Keskimäärin vihreää teetä siis juotiin länsimaalaisittain varsin paljon. Keskihajonta osallistujien välillä oli kuitenkin hyvin suuri, eivätkä kaikki naiset juoneet teetä lainkaan.

Kun osallistujat jaettiin juojiin ja ei-juojiin, ero oli vielä selkeämpi. Verrattuna niihin, jotka eivät juoneet lainkaan vihreää teetä, vähintään neljän kupin juominen päivässä pudotti pidätysvaikeuksista kärsimisen riskiä 66 prosentilla. Tutkijoiden mukaan pidätysvaikeuksien vähenemiseen liittyi sekä vihreän teen määrä että juontitiheys – toisin sanoen mitä useammin, sen parempi.

Mustalla teellä, oolong-teellä ja kahvilla ei jostain syystä havaittu vastaavaa vaikutusta. Ilmeisesti vaikuttava ainesosa ei siis ollut kofeiini, sillä vihreä tee sisältää vähemmän kofeiinia kuin musta tee ja oolong-tee, jotka molemmat sisältävät vähemmän kofeiinia kuin kahvi. Sen sijaan vihreä tee sisältää enemmän katekiineja kuin tummemmat teelaadut, mikä saattaa selittää havainnot.

Lisää todisteita vihreän teen vaikutuksesta suun ja ienten terveyteen

2011-04-14T14:21:00.001+03:00

Vihreän teen vaikutuksesta suun terveyteen on saatu todisteita jo aiemmin. Tuore pilottitutkimus vahvistaa nämä löydökset.

Tutkimukseen valittiin 25 koehenkilöä, jotka kärsivät hampaiden reikiintymisestä, ientulehduksesta eli gingiviitistä tai hampaiden kiinnityskudossairaudesta eli parodontiitista (lähde). Ennen koetta osallistujlta mitattiin syljen ja plakin pH-arvo, ienten herkkyys sekä reikiintymistä aiheuttavien Streptococcus mutans -bakteerien määrä.

Ensimmäistä koetta varten osallistujat purskuttelivat ensin sokerivettä 2 minuutin ajan, minkä jälkeen samat mittaukset tehtiin uudestaan. Toisessa kokeessa osallistujat purskuttelivat ensin vihreää teetä 5 minuutin ajan ja 20 minuutin odotuksen jälkeen jälleen sokerivettä.

Vihreän teen purskuttelu ennen sokerivettä vähensi bakteerien määrää sekä syljessä että plakissa huomattavasti. Plakin tapauksessa bakteerien määrä väheni lähes puolella. Vihreän teen purskuttelu myös piti plakin pH-arvon kurissa sokerivesikokeen aikana, vaikka vihreä tee laskikin syljen pH-arvoa hieman (pH: 6,92 vs. 6,43).

Kenties mielenkiintoisin tulos oli kuitenkin vihreän teen vaikutus ienten terveyteen. Vihreän teen jälkeen ienten herkkyys väheni puolella (Gingival Bleeding Index: 10,7 vs. 5,08). Tutkijoiden mukaan myös ienten väri ja kiinteys paranivat merkittävästi.

Tutkimuksen mukaan vihreän teen purskuttelu kahden minuutin ajan siis vähentää reikiintymistä aiheuttavien bakteerien määrää, auttaa neutralisoimaan plakin pH-arvon ja tekee ikenistä terveemmät. Vihreän teen vaikutus näyttää kestävän ainakin 20 minuuttia.

Vihreä tee parantaa myös insuliiniherkkyyttä, mikä tekee siitä oivallisen ruokajuoman etenkin korkeasta verensokerista kärsiville. Myös ennen ateriaa nautittu vihreä tee näyttää tämän pilottitutkimuksen perusteella olevan hyödyllistä.

Antioksidantista pro-oksidantiksi: voiko vihreä teetä juoda liikaa?

2011-01-24T12:15:00.001+02:00

Vaikka vihreä tee on eräs terveellisimmistä juomista, viime vuosina on löytynyt todisteita siitä, että riittävän suurina annoksina vihreän teen polyfenolit voivat olla myös haitallisia.

Esimerkiksi epigallokatekiinigallaatin (EGCG) on kokeissa osoitettu lisäävän happiradikaaleja ja oksidatiivista stressiä sekä vahingoittavan DNA:ta. Siitä huolimatta, että vihreän teen juominen itse asiassa vähentää DNA-vaurioiden määrää rotissa. Uudet tutkimukset siis väittävät vihreän teen antioksidanttien toimivan pro-oksidantteina.

Mistä siis on kyse? Syy vihreän teen polyfenolien haittavaikutuksiin löytyy koemenetelmistä. Koeputkissa tehdyissä kokeissa saavutetaan sellaisia polyfenolipitoisuuksia, jotka ovat ihmisen elimistössä hyvin vaikeasti saavutettavissa tai jopa mahdottomia. Lähes kaikki antioksidantit ovat haitallisia, kun niiden pitoisuus kasvaa riittävän suureksi.

Esimerkiksi veren imusoluissa EGCG voi joko vähentää tai lisätä DNA-vaurioiden määrää, pitoisuudesta riippuen. Kun pitoisuus on välillä 0.01-10 μM (mikromoolia/litra), vaurioiden määrä vähenee, mutta kun pitoisuus on yli 1000 μM, vaurioiden määrä kasvaa.

Voiko vihreää teetä juomalla siis saavuttaa haitallisia pitoisuuksia? Puoli litraa vihreää teetä, mikä vastaa noin kolmea kupillista, lisää plasman antioksidanttikapasiteettia vain vähän. Kun polyfenoleista pelkkä EGCG otetaan huomioon, tulokset vaihtelevat jonkin verran, mutta pitoisuudet pysyvät yleensä alle 1 mikromoolin/litra (lähde). Lisäksi plasman antioksidanttien vaikutuksella on vihreän teen tapauksessa tietty yläraja, minkä jälkeen teen juominen ei enää lisää vaikutusta. Vaikuttaa siis siltä, että vihreän teen polyfenolien imeytyminen lakkaa tietyn pisteen jälkeen.

Yllä mainitussa plasman antioksidantteja mitanneessa tutkimuksessa osallistujille annettiin teetä, joka oli valmistettu 20 grammasta teelehtiä (8-10 teepussia) ja puolesta litrasta kiehuvaa vettä. Teen annettiin hautua 10 minuuttia. Kyseessä oli siis hyvin vahva tee. Osallistujat joivat 3-4 desilitraa teetä, minkä jälkeen heiltä otettiin verinäytteitä tietyin väliajoin.

Tutkijat eivät havainneet eroja 3 desiä tai 4 desiä juoneiden välillä. Silloinkin antioksidanttitoiminta kasvoi enimmillään vain 4%. Toisin sanoen, haitallisten pitoisuuksien saavuttaminen pelkästään teetä juomalla vaikuttaa hyvin vaikealta. Eräässä aasialaisessa tutkimuksessa ne, jotka joivat 10 kupillista teetä päivässä elivät muita pidempään.

Vihreästä teestä valmistetut uutteet ja lisäravinteet eroavat vihreän teen juomisesta, sillä niissä on usein huomattavasti enemmän EGCG:tä. Lisäksi niihin on yleensä lisätty ainesosia, jotka parantavat polyfenolien imeytymistä. Esimerkiksi mustapippurin piperiini nostaa epigallokatekiinigallaatin pitoisuutta plasmassa.

Eräs 40% EGCG:tä sisältänyt vihreän teen uute nosti pitoisuuden tasolle 0.8 μg/mL. Kun samaan uutteeseen lisättiin fosfolipidejä, pitoisuus nousi tasolle 1.9 μg/mL. Mikromooleissa nämä vastaavat lukuja ~1.75 μM and ~4.14 μM. Kumpikin näistä pitoisuuksista on yhä välillä 0.01-10 μM, jonka osoitettiin vähentävän DNA-vaurioita imusoluissa.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että vihreän teen juominen järjellisissä määrin (ainakin 10 kupilliseen asti) ei muuta sen polyfenoleja antioksidanteista pro-oksidanteiksi. Ei ole selvää, mitä vaikutuksia huomattavasti suuremmilla määrillä olisi, olettaen että 50 tai 100 kupillisen juominen olisi mahdollista. Ihmistutkimuksissa ei ymmärrettävästi käytetä niin suuria määriä. Mikäli imeytymisen yläraja kuitenkin pitää paikkansa, korkeampien EGCG-pitoisuuksien saavuttaminen ei välttämättä ole mahdollista vaikka teetä joisi kuinka paljon.

Lisäravinteiden kohdalla tilanne on toinen. Piperiini ja fosfolipidit mahdollistavat korkeammat pitoisuudet plasmassa, mikä voi olla joko hyvä tai huono asia, riippuen käyttötarkoituksesta. Jotkut sairaudet ja vaivat vaativat korkeampi annoksia kuin toiset, joten hyödyt ja mahdolliset haitat on syytä punnita itse. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yliannostus on ainakin teoriassa mahdollista lisäravinteilla.

Musta tee parantaa keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta

2011-01-19T12:49:00.002+02:00

Kahvi tunnetaan maun lisäksi ennen kaikkea piristävästä vaikutuksestaan. Syynä on kahvin sisältämä kofeiini, jota on myös teessä, joskin vähemmän kuin kahvissa. Mustassa teessä on jonkin verran enemmän kofeiinia kuin vihreässä teessä, sillä teelehtien fermentoituessa kofeiinipitoisuus kasvaa.

Teen piristävä vaikutus eroaa kahvista, sillä teessä on kofeiinin lisäksi runsaasti muitakin polyfenoleja, jotka vaikuttavat vireystasoon ja mielialaan. Vihreä tee esimerkiksi lieventää stressiä, mikä johtuu teelle ominaisista polyfenoleista. Teen sisältämällä teaniinilla taas on rauhoittava vaikutus. Lisäksi vihreän teen epigallokatekiinigallaatti (EGCG) lieventää kofeiinin piristävää vaikutusta etenkin silloin, kun kofeiinin määrä on suuri.

Tee sisältää siis sekä rauhoittavia että piristäviä ainesosia. Kokonaisvaikutus riippuu teelaadusta, teen määrästä ja yksilöllisistä tekijöistä, kuten henkilön kofeiiniherkkyydestä.

Eräässä tutkimuksessa osallistujat jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai tavallista mustaa teetä ja toinen teen makuista ja väristä plaseboa (lähde). Sen jälkeen osallistujille tehtiin kaksi keskittymiskykyä mittaavaa testiä. Lisäksi kaikkia pyydettiin täyttämään kysely, jossa jokainen sai arvioida itse omaa keskittymiskykyään.

Testit tehtiin kahdessa erässä. Ensimmäisellä kierroksella osallistujat tekivät kokeet yhteensä kolme kertaa. Ensimmäisten kokeiden jälkeen henkilöt joivat tauon aikana yhden kupillisen, minkä jälkeen samat kokeet tehtiin toisen kerran. Seuraavan tauon aikana henkilöt joivat toisen kupillisen, minkä jälkeen kokeet tehtiin kolmannen kerran. Tee sisälsi 50 mg kofeiinia ja 23 mg teaniinia per kupillinen, plaseboryhmän juoma ei sisältänyt kumpaakaan.

Toisella kierroksella sama toistui, mutta kolmannen kerran jälkeen henkilöt joivat vielä kolmannen kupillisen ja testit tehtiin neljännen kerran.

Ensimmäisessä keskittymistä mittaavassa kokeessa osallistujille näytettiin erilaisia kirjainten ja numeroiden yhdistelmiä sekunnin ajan. Välillä heidän tuli reagoida ainoastaan parillisiin numeroihin, mutta vain silloin, kun tekstin väri oli violetti; välillä taas ainoastaan vokaaleihin, mutta vain silloin, kun tekstin väri oli punainen. Tällä mitattiin osallistujien kykyä vaihtaa yhdestä keskittymistä vaativasta tehtävästä toiseen.

Toisessa kokeessa osallistujien tuli reagoida joko visuaalisiin signaaleihin tai ääniin riippuen siitä, kumpaa heitä ohjeistettiin tarkkailemaan. Äänet ja visuaaliset signaalit saattoivat esiintyä joko erikseen tai yhtä aikaa.

Kyselyssä kukin henkilö arvioi omaa mielialaansa kuudellatoista eri mittarilla. Yksittäiset mittarit yhdistettiin lopuksi kolmeksi eri muuttujaksi: tarkkaavaisuudeksi, tyytyväisyydeksi ja rauhallisuudeksi. Samaa Bond-Laderin asteikkoa käytetään monien lääkkeiden vaikutuksia testattaessa.

Ensimmäisen keskittymiskokeen tulokset olivat jonkin verran parempia niillä osallistujilla, jotka joivat plasebon sijaan mustaa teetä:

Yllä olevissa kaavioissa näkyvät osallistujien oikeat vastaukset prosentteina teen (mustat pylväät) tai plasebon (valkoiset pylväät) jälkeen. Vasemmanpuoleisessa kaaviossa on tulokset kolmeen kupillisen kierrokselta ja oikeanpuoleisessa kahden kupillisen kierrokselta. Teen määrällä ei ollut merkittävää vaikutusta.

Visuaalista ja audiaalista reaktiokykyä mittaavassa kokeessa tulokset kallistuivat selvemmin teetä juoneiden eduksi:

Vasemman puoleinen kaavio havainnollistaa, että yhden kupillisen mustaa teetä juoneet reagoivat ääniin oikein lähes kaksi kertaa niin usein kuin plaseboa juoneet. Toisen kupillisen jälkeen mustaa teetä juoneet saivat edelleen parempia tuloksia, mutta ero ei enää ollut yhtä merkittävä.

Oikeanpuoleinen kaavio puolestaan osoittaa, että visuaalisen hahmotuksen kohdalla tilanne oli päinvastainen: yhden kupillisen jälkeen mustan teen juojat olivat vain hieman edellä plaseboryhmää, mutta kahden kupillisen jälkeen ero oli selkeämpi.

Kyselyn perusteella mustaa teetä juoneet pitivät itseään myös huomattavasti tarkkaavaisempina kuin plaseboa juoneet. Tyytyväisyydessä ja rauhallisuudessa sen sijaan ei ollut selkeää eroa.

Nopeat hiilihydraatit, verensokeri ja vihreä tee

2011-01-13T21:33:00.002+02:00

Nopeilla hiilihydraateilla tarkoitetaan sellaisia hilihydraatteja, jotka hajoavat ruoansulatuksessa nopeasti. Sen vaikutuksesta verenkiertoon vapautuu nopeasti glukoosia. Tällaisilla ruoilla on korkea glykeeminen indeksi.

Verenkiertoon vapautuva glukoosi on yhteydessä elimistön insuliinivasteeseen. Ruokien aiheuttamaa insuliinin vapautumista mitataan insuliini-indeksillä. Hiilihydraattien kohdalla glykeeminen indeksi ja insuliini-indeksi kulkevat melko pitkälti käsi kädessä, mutta ne voivat myös erota toisistaan: esimerkiksi liha ja proteiini nostavat insuliinia siitä huolimatta, että ne eivät sisällä lainkaan tai hyvin vähän hiilihydraatteja.

Korkean glykeemisen indeksin ruoat ovat yleensä haitallisia etenkin diabeetikoille, mutta niistä voi olla haittaa myös niille, joiden insuliinineritys toimii normaalisti. Korkea verensokeri esimerkiksi edesauttaa glykaation lopputuotteiden muodostumista.

Mitä huonommin insuliini toimii, sitä enemmän insuliinia tarvitaan varastoimaan glukoosia verestä. Pitkällä aikavälillä runsaasti korkean glykeemisen indeksin ruokia sisältävä ruokavalio voi johtaa liikalihavuuteen ja sen seurauksena insuliiniresistanssiin ja korkeaan verensokeriin. Vakavan insuliiniresistanssin seurauksia taas ovat esimerkiksi sepelvaltimotauti ja sokeus.

Insuliinin toimintaan eli insuliiniherkkyyteen voi kuitenkin vaikuttaa. Vihreän teen on osoitettu parantavan insuliiniherkkyyttä yli 15-kertaisesti. Keskivahva tee oli tehokkaampi kuin laimein ja kaikkein vahvin tee.

Ei ole aivan selvää, onko insuliinin kannalta paras vaihtoehto nauttia tee ennen ateriaa vai sen aikana. Jotain voi kuitenkin päätellä siitä, että vihreän teen polyfenoleja sisältävä valmiste ennen glukoosirasitekoetta vähentää insuliinin tarvetta. Lisäksi vaikka teen vaikutus plasman antioksidanttipitoisuuteen kestääkin vähintään kaksi tuntia, se on suurimmillaan noin puolen tunnin kuluttua juomisesta. Aasiassa teetä tosin juodaan usein läpi aterian.

Toisaalta tee myös suojaa hampaita bakteerien aiheuttamalta reikiintymiseltä, joten teen juominen on hyödyllistä myös hiilihydraattipitoisen ruoan nauttimisen jälkeen happohyökkäyksen estämiseksi.

Myös mustan teen tanniinit parantavat insuliiniherkkyyttä, mutta kaikkein tehokkain teen polyfenoli on epigallokatekiinigallaatti (EGCG), jota on eniten vihreässä (tai valkoisessa) teessä. Vaikka maidon lisääminen ei merkittävästi vähennäkään teen antioksidanttivaikutusta, insuliinin tehostamiseen sillä on kuitenkin negatiivinen vaikutus. Paras vaihtoehto insuliinin kannalta on siis vihreä tai valkoinen tee ilman maitoa.

Vihreä tee ehkäisee fruktoosin haittavaikutuksia

2011-01-04T12:17:00.001+02:00

Fruktoosi eli hedelmäsokeri on monosakkaridi eli sokereiden yksinkertaisin muoto. Muita monosakkarideja ovat esimerkiksi glukoosi ja galaktoosi. Tavallinen pöytäsokeri sen sijaan on disakkaridi, joka muodostuu kahdesta monosakkaridista, glukoosista ja fruktoosista.

Moni ajattelee hedelmäsokerin olevan terveellisempää kuin valkoisen pöytäsokerin – kuulostaahan jo hedelmäsokeri nimenä terveellisemmältä kuin sakkaroosi. Lisäksi fruktoosin vaikutus mm. verensokeriin ja insuliiniin on erilainen kuin glukoosilla, minkä vuoksi fruktoosi on helppo saada näyttämään glukoosia terveellisemmältä vaihtoehdolta. Esimerkiksi agave-siirappia mainostetaan toisinaan vedoten sen alhaiseen glykeemiseen indeksiin.

Myös liiallisella fruktoosin saannilla on kuitenkin haitallisia vaikutuksia. Fruktoosi suurina määrinä esimerkiksi nostaa LDL-kolesterolia ja triglyseridejä ja aiheuttaa ongelmia erityisesti diabeetikoille. Fruktoosin haittapuolet johtuvat ainakin osittain siitä, että hedelmäsokerin metabolisoinnista on vastuussa pääasiassa maksa. Koska fruktoosi ei nosta insuliinia samalla tavalla kuin glukoosi, fruktoosilla ei myöskään ole vastaavaa vaikutusta kylläisyyden tunteesta vastaaviin hormoneihin (lähde). Sen vuoksi fruktoosia on helppo syödä liikaa, mikä edelleen panee maksan tuottamaan lisää triglyseridejä.

Eräässä tutkimuksessa niiden rottien, joille syötettiin suurin osa hiilihydraateista fruktoosina, kolesteroliarvot ja triglyseridit kohosivat verrattuna maissitärkkelystä saaneisiin verrokkiryhmän rottiin (lähde). Vihreän teen uute kuitenkin ehkäisi fruktoosin triglyseridejä nostavaa vaikutusta.

Vihreä tee ei näytä esimerkiksi hibiskusteehen verrattuna olevan suurta vaikutusta kolesteroliarvoihin ihmisillä, joiden arvot ovat normaalilla tasolla. Rotilla tehdy kokeet kuitenkin viittaavat siihen, että vihreä ja musta tee laskevat LDL-kolesterolia ja triglyseridejä silloin, kun ne ovat kohonneet liikaa. Samassa tutkimuksessa tee myös vähensi rasvojen hapettumista. Hapettunut LDL-kolesteroli on suurimpia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä.

Vihreä tee ei siis välttämättä paranna normaaleja kolesteroliarvoja entisestään, mutta se näyttää ehkäisevän huonojen kolesteroliarvojen haittavaikutuksia ja palauttavan arvot terveellisemmälle tasolle. Kolesteroliarvoihin voi vaikuttaa myös ruokavaliolla – virallisiin suosituksiin tosin kannattaa suhtautua varauksella.

Vihreä tee vähentää verisuonisairauksien riskiä tupakoijissa

2010-11-12T11:31:00.001+02:00

Endoteeli on ohut solukerros verisuonien sisäpinnalla. Endoteeliset solut vaikuttavat moneen eri biologiseen prosessiin. Ongelmat näiden solujen toiminnassa nostavat monien sairauksien riskiä. Henkilöillä, jotka kärsivät esimerkiksi diabeteksestä, ateroskleroosista tai korkeasta verenpaineesta, todetaan monesti endoteelista vajaatoimintaa.

Tupakointia pidetään yhtenä tekijänä, joka vaikuttaa negatiivisesti endoteelisten solujen toimintaan. Tuore tutkimus osoittaa, että vihreän teen katekiinit voivat riittävän suurina annoksina ehkäistä tupakan haittavaikutuksia endoteeliin (lähde).

Tutkimusta varten 30 tervettä miespuolista tupakoijaa jaettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä toimi verrokkiryhmänä. Toinen ryhmä sai 80 mg ja kolmas ryhmä 580 mg vihreän teen katekiineja päivittäin kahden viikon ajan.

Verrokkiryhmässä ja pienen annoksen saaneissa ei huomattu tutkimuksen aikana eroja, mutta suuren annoksen saaneiden verenkierto parani merkittävästi. Lisäksi heidän plasmassaan todettiin suurempi määrä typpioksidia. Typpioksidin väheneminen on eräs merkki endoteelisistä ongelmista. Oksidatiivista stressiä ja kroonista tulehdusta mittaavat arvot, kuten C-reaktiivinen proteiini eli CRP, sen sijaan paranivat.

Tutkijoiden mukaan vihreän teen katekiineilla on ateroskleroosia ehkäisevä vaikutus tupakoivien ihmisten verisuoniin. Vaikutus johtuu pääasiassa vihreän teen vaikutuksesta typpioksidin määrään ja oksidatiiviseen stressiin.

Arviot vihreän teen sisältämistä katekiinimääristä vaihtelevat teelaadun, paikan, vuodenajan ja valikoitujen lehtien mukaan. Yleensä kuulee väitettävän, että yksi kupillinen vihreää teetä sisältää noin 100 mg katekiineja, mutta todellisuudessa määrä saattaa olla vähäisempi. Tutkimuksessa käytetty määrä vaatisi siis vähintään kuutta kupillista vihreää teetä päivässä. Se voi kuulostaa paljolta, mutta toisaalta yli kymmenen kuppia päivässä juovat ei-tupakoitsijat elivät eräässä tutkimuksessa kaikkein pisimpään.

Toinen vaihtoehto on syödä vihreän teen uutteesta tehtyjä lisäravinteita. Tällöin kannattaa pitää mielessä, että kaikki polyfenolit eivät ole katekiineja ja varmistaa kuinka paljon katekiineja kapselit todella sisältävät.

Vihreän teen tärkeimmän katekiinin, epigallokatekiinigallaatin eli EGCG:n, biosaatavuutta on mahdollista parantaa mustapippurin sisältämän piperiinin avulla. Vaikka vaikutus on huomattava, ei ole selvää, onko lopputulos sama kuin suuremman määrän teetä juominen.

Vihreällä teellä voi olla myös muita tupakoinnin haittoja ehkäiseviä vaikutuksia. Hiirissä tehtyjen kokeiden perusteella esimerkiksi näyttää siltä, että vihreä tee ehkäisee keuhkosyöpää. Koeputkitesteissä vihreän teen katekiineista juuri EGCG:n on osoitettu tappavan keuhkosyöpäsoluja kaikkein tehokkaimmin.

Musta tee on toimiva lääke mahahaavaan

2010-11-02T18:42:00.002+02:00

Mahahaava on haavauma tai syöpymä, joka syntyy, kun ruoansulatuskanavan happamat nesteet syövyttävät vatsan limakalvoa. Sen tyypillisiä oireita ovat vatsassa tuntuva polte tai kipu ja pahoinvointi. Mahahaavan yleisin syy on heliobakteeri, mutta se voi aiheutua myös muista syistä, kuten stressistä.

Useimmiten mahahaavaa hoidetaan antiobiooteilla ja lääkkeillä, jotka vähentävät vatsahappojen tuotantoa. Eräs tällainen lääke on omepratsoli.

Tuoreessa tutkimuksessa vertailtiin eri hoitomuotoja vatsahaavaan (lähde). Rotille aiheutettiin ensin mahahaava, minkä jälkeen niille syötettiin joko mustaa teetä, mustan teen teaflaviineja tai omepratsolia.

Kaikki kolme hoitomuotoa toimivat tehokkaasti mahahaavaa vastaan. Musta tee (40 mg/kg), teaflaviiinit (1 mg/kg) ja omepratsoli (3 mg/kg) paransivat noin kolme neljäsosaa haavaumista. Toimintamekanismit olivat kuitenkin erilaiset: siinä missä omepratsoli vähensi odotetusti mahahappojen määrää, musta tee ja teaflaviinit eivät vaikuttaneet mahahappojen tuotantoon. Sen sijaan ne alensivat mahahaavaan liittyviä tulehdusarvoja.

Vaikka vatsahappoja vähentävät lääkkeet toimivat parantavat haavaumia, niihin liittyy joitakin haitallisia sivuvaikutuksia, kuten lisääntynyt keuhkokuumeen riski (lähde). Teellä tällaisia sivuvaikutuksia ei ole.

Teaflaviinit ovat ikään kuin mustan teen vastine vihreän teen katekiineille: molemmat ovat polyfenoleja, joilla on antioksidanttivaikutuksia. Teaflaviineja muodostuu teelehtien hapettumisen yhteydessä. Vihreässä teessä ei siten ole teaflaviineja. Musta tee sen sijaan sisältää teelehtien hapettumisen eli "fermentaation" kestosta riippuen myös jonkin verran katekiineja.

Vihreä ja musta tee parantavat kolesteroliarvoja ja alentavat painoa rotissa

2010-10-26T22:57:00.001+03:00

Rotilla, joiden kolesteroliarvot nostettiin vaarallisen korkealle tasolle, todettiin merkkejä lisääntyneestä oksidatiivisesta stressistä (lähde). Ne myös painoivat ja söivät muita rottia enemmän.

Kun samoille rotille annettiin lisäksi mustaa tai vihreää teetä, niiden LDL-kolesteroli ja triglyseridit laskivat merkittävästi verrattuna muihin korkeakolesterolisiin rottiin. HDL-kolesteroli sen sijaan nousi. Teetä juoneet rotat pysyivät myös hoikempina kuin ne, jotka eivät saaneet teetä – mukaan lukien verrokkiryhmän rotat – siitä huolimatta, että ne söivät yhtä paljon kuin muutkin.

Vihreän teen vaikutusta painoon on tutkittu aiemmin, ja vaikka tulokset ovat jossain määrin ristiriitaisia, positiivisia tuloksia on enemmän kuin negatiivisia. Vihreä tee todistetusti parantaa insuliiniherkkyyttä ja rasvan palamista liikunnan aikana. Sen lisäksi vihreän teen on osoitettu tehostavan laihtumista dieetin aikana.

Koska kofeiinilla on aineenvaihduntaa kiihdyttävä vaikutus, syyksi on epäilty vihreän teen sisältämää kofeiinia. Toisaalta koeputkikokeissa on huomattu, että vihreän teen muut polyfenolit vaikuttavat suoraan insuliiniherkkyyteen, kun taas kofeiinilla ei ole vaikutusta.

Kolesterolitutkimuksessa myös elimistön sisällä tapahtuva rasvojen peroksidaatio eli härskiintyminen väheni vihreän ja mustan teen myötä. Rasvojen peroksidaatio lisää hapettuneen LDL:n (ox-LDL) määrää, mikä taas on yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin. Itse asiassa hapettunut LDL on huomattavasti tärkeämpi riskitekijä kuin pelkkä LDL tai edes LDL:n ja HDL:n suhde.

Tutkijoiden mukaan vihreä tee ja musta tee voivat suojata liian korkean kolesterolin aiheuttamilta terveyshaitoilta.

Vihreä tee voi ehkäistä ientulehdusta ja ienten vetäytymistä

2010-10-05T14:52:00.001+03:00

Ienten vetäytyminen ja hampaan vieruskudoksen tulehdukset ovat yleisiä vaivoja, joihin vaikuttavat niin suuhygienia, elämäntavat kuin ruokavaliokin.

Ienten vetäytymisen seurauksena muodostuvat ientaskut voivat aiheuttaa kuumien tai kylmien ruokien ja juomien yhteydessä vihlontaa. Vihlontaa voi ehkäistä hammastahnoilla, mutta markkinoilla olevat tahnat eivät poista vihlonnan syytä vaan ainoastaan toimivat puudutteina. Itse asiassa ienten vetäytymistä pidetään peruuttamattomana vahinkona, joka on mahdollista korjata ainoastaan kirurgisin toimenpitein.

Juuri ilmestynyt rotilla tehty tutkimus osoittaa, että vihreä tee voi ehkäistä ienten tulehtumista (lähde). Rotat jaettiin normaalin verrokkiryhmän lisäksi kolmeen ryhmään, joille aiheutettiin ensin ientulehdus. Ensimmäiselle ryhmälle ei tehty sen jälkeen mitään, toiselle siveltiin ikeniin tavallista hammastahnaa, ja kolmannelle vihreän teen katekiinejä sisältävää hammastahnaa.

Verrokkiryhmän suut olivat kahdeksan viikon jälkeen kunnossa, mutta ientulehduksesta kärsivillä rotilla ilmeni ienten vetäytymistä, luukatoa ja tulehdussolujen leviämistä ienten alla olevaan kudokseen.

Tavalliseen hammastahnaan verrattuna vihreä teen katekiinit ehkäisivät tehokkaammin tulehdussolujen leviämistä. Vihreä tee myös vähensi ienten oksidatiivista stressiä ja tulehdukseen liittyviä sytokiineja. Tutkijoiden mukaan vihreän teen katekiineja sisältävä hammastahna voi auttaa ehkäisemään ientulehdusta.

Markkinoilla on joitakin vihreän teen katekiineja sisältäviä hammastahnoja, joita on tilattavissa ainakin ulkomailta. Vaikka tutkimuksessa rotille ei juotettukaan vihreää teetä, aiempien tutkimusten perusteella ei ole lainkaan mahdotonta, etteikö vihreän teen juominenkin voisi ehkäistä ientulehdusta. Sekä vihreän että mustan teen on nimittäin jo osoitettu ehkäisevän hampaiden reikiintymistä.

Teelehden polyfenolit ehkäisevät keuhkosyöpää hiirissä

2010-07-13T12:05:00.000+03:00

Keuhkosyövästä parantuminen on moneen muuhun syöpään varsin epätodennäköistä, koska se huomataan yleensä liian myöhään. Sen vuoksi ennaltaehkäisy ja riskin minimointi on tärkeää.

Teelehtien polyfenolien on osoitettu suojaavan monelta erilaiselta syövältä. Sekä mustalla teellä että vihreällä teellä on antikarsinogeeninen vaikutus. Vaikka vihreää teetä monesti pidetään ylivertaisena, vaikutuksen tehokkuus riippuu syövän tyypistä. Musta tee esimerkiksi ehkäisee ihosyöpää tehokkaammin kuin vihreä tee.

Usein tehokkaimmaksi polyfenoliksi osoittautuu epigallokatekiinigallaatti (EGCG), jota on enemmän vihreässä teessä. Tämä antioksidantti esimerkiksi muuttaa DHT:n vaikutuksen päinvastaiseksi eturauhasen syöpäsoluissa. Vihreän teen juominen myös vähentää happiradikaalien aiheuttamia DNA-vaurioita, mikä osaltaan suojaa syövältä.

Epigallokatekiinigallaatin on jo aiemmin osoitettu tappavan keuhkosyöpäsoluja. Itse asiassa muutkin vihreän teen katekiinit vähentävät keuhkosyöpäsolujen elinkelpoisuutta, mutta vain EGCG saa syöpäsolut tuhoamaan itse itsensä apoptoosin eli ohjelmoidun solukuoleman kautta.

Uuden tutkimuksen mukaan sekä vihreällä teellä että mustalla teellä on keuhkosyövältä suojaava vaikutus (lähde). Tutkimuksessa hiirille aiheutettiin keuhkosyöpäkasvaimia antamalla niille dietyylinitrosoamiinia. Nitrosoamiinit ovat karsinogeenisiä typpiyhdisteitä, joita on esimerkiksi joissain tupakkatuotteissa. Hiirillä, jotka saivat lisäksi mustan tai vihreän teen polyfenoleja, oli huomattavasti vähemmän kasvaimia keuhkoissaan.

Polyfenolit mm. vähensivät Akt-geenien ja syklo-oksygenaasi-2:n ekspressiota. Akt-geeniperheeseen kuuluva Akt1 säätelee solujen selviytymistä. Koska Akt1-geeni voi estää ohjelmoituja solukuolemia, se on merkittävä tekijä monentyyppisissä syövissä.

Vihreän tai mustan teen juominen saattaa siis olla helppo tapa vähentää keuhkosyövän riskiä.

Vihreän teen antioksidantti lievittää kofeiinin piristävää vaikutusta

2010-07-07T20:09:00.014+03:00

Sekä kahvi että tee sisältävät kofeiinia. Musta tee sisältää enemmän kofeiinia kuin vihreä tee, ja valkoinen tee oletettavasti vielä vähemmän kuin vihreä tee. Oolong-teen kofeiinipitoisuus on mustan ja vihreän teen välillä.

Monet ihmiset ovat herkkiä kofeiinin vaikutuksille. Vaikka kofeiiniin kehittyykin toleranssi, jo yksi kuppi kahvia on joillekin liikaa. Harva on kuitenkaan huomannut vastaavia vaikutuksia juotuaan suuriakaan määriä vihreää teetä.

Eräs mahdollinen selitys kahvin ja teen erolle on, että tee sisältää teaniinia, jolla on rauhoittava vaikutus. Teorian mukaan teaniini neutralisoi kofeiinin piristävää vaikutusta. Teaniini ei kuitenkaan ole ainakaan yksin vastuussa kahvin ja teen erosta. Uuden tutkimuksen mukaan myös eräällä vihreän teen antioksidantilla, epigallokatekiinigallaatilla (EGCG), on vaikutusta asiaan (lähde).

Kun hiirille annettiin suuria määriä kofeiinia, niissä näkyi ahdistuksen merkkejä ja ne suoriutuivat sokkeloista verrokkiryhmää huonommin. Hiirille, joille annettiin kofeiinin lisäksi vihreän teen epigallokatekiinigallaattia, ahdistuneisuus hävisi. EGCG:tä ja kofeiinia saaneet hiiret suoriuuivat sokkeloista yhtä hyvin kuin hiiret, jotka eivät olleet saaneet kumpaakaan. Sama neutralisoiva vaikutus näkyi myös aivokäyrätesteissä.

Vaikka kofeiini sopivina määrinä piristää ja vaikuttaa positiivisesti mielialaan, liian suurina annoksina se aiheuttaa myös negatiivisia vaikutuksia. Tämän tutkimuksen perusteella vihreän teen sisältämä antioksidantti EGCG poistaa ainakin joitain niistä. Se voi selittää myös, miksi suurikaan määrä vihreää teetä ei yleensä aiheuta samanlaisia negatiivisia tuntemuksia kuin suuri määrä kahvia.

On myös mahdollista, että vihreän teen nauttiminen liian suuren kahvimäärän jälkeen voi lievittää huonoa oloa. Tätä ei kuitenkaan suoraan osoitettu tutkimuksessa.

3 hyvää syytä valita kesäjuomaksi vihreä tee

2010-07-06T16:29:00.001+03:00

Tee on oivallinen juomavalinta myös kesällä. Se sopii niin laihduttajalle, terveydestään huolehtivalle kuin nautiskelijallekin. Vihreää teetä ei koskaan tulisi juoda kiehuvan kuumana, mutta erityisesti kesällä virkistävä vaihtoehto on vihreän teen lehdistä tehty ja jääkaappiin viilenemään laitettu jäätee. Alla on kolme hyvää syytä nauttia teestä myös kesähelteillä.

1. Vihreä tee pitää nälän loitolla

Laihduttajalle vihreä tee on erinomainen valinta, sillä se vähentää nälän tunnetta. Erityisen tehokas näläntappaja on vihreän teen ja tulisessa paprikassa esiintyvän kapsaisiinin yhdistelmä. Vihreä tee auttaa painonhallinnassa muutenkin kuin vähentämällä ruokahalua, sillä teen polyfenolit tehostavat laihtumista myös vähäkalorisella dieetillä.

2. Vihreä tee suojaa osteoporoosilta

Kesällä D-vitamiinin saanti on auringonvalosta johtuen suurempaa kuin muina vuodenaikoina, mutta suurimmalla osalla suomalaisista veren D-vitamiinipitoisuudet ovat kesälläkin liian alhaiset. Luuston hyvinvointi kannattaa siis turvata myös muilla keinoilla, esimerkiksi vihreällä teellä. Vihreän teen on osoitettu suojaavan naarasrottia luiden heikkenemiseltä. Todennäköisesti syynä ovat vihreän teen sisältämät katekiinit, jotka toimivat tehokkaasti ruston suojana sekä nivelrikkoa että nivelreumaa vastaan.

3. Vihreä tee ehkäisee stressiä

Muutama kupillinen vihreää teetä on hyvä tapa rentoutua. Mikäli rotilla tehtyyn tuoreeseen tutkimukseen on uskominen, vihreä tee myös vähentää stressiä. Stressaantuneet rotat pärjäsivät muistia ja aktiivisuutta testaavissa kokeissa selvästi paremmin silloin, kun ne saivat ruokavalion mukana vihreän teen polyfenoleja.

Puoli litraa vihreää teetä päivässä vähentää DNA-vaurioiden määrää

2010-06-20T22:57:00.006+03:00

Ihmiselimistössä syntyy päivittäin tuhansia DNA-vaurioita eli mutaatioita. Solut pystyvät korjaamaan suurimman osan vahingosta, joten vain pieni osa vaurioista jää pysyviksi. Pysyvistäkin vaurioista suurin osa on harmittomia. Happiradikaalien aiheuttamien oksidatiivisten vaurioiden kertyminen DNA:han saattaa kuitenkin altistaa syövälle.

Vihreän teen syövältä suojeleva vaikutus on tiedetty jo pitkään, mutta sen tarkoista toimintamekanismeista tiedetään vähemmän. Tuoreessa itävaltalaisyliopiston tutkimuksessa tarkasteltiin vihreän teen vaikutusta DNA-vaurioihin (lähde). Tutkijat mittasivat DNA-vaurioiden määrää rottien sisäelimissä, maksasoluissa, imusoluissa ja paksusuolen soluissa.

Kun rotat saivat viiden päivän ajan pienen annoksen vihreän teen uutetta, DNA-vaurioiden määrä ei vähentynyt. Vahvempi annos sen sijaan vähensi selvästi vaurioita imusoluissa eli lymfosyyteissä, maksasoluissa eli hepatosyyteissä sekä paksusuolen soluissa. Sisäelimissä suojava vaikutus oli vähäinen.

Tutkijat selvittivät myös, vaikuttiko vihreä tee rottien immunologisiin tekijöihin. Immuunijärjestelmään ja inflammaatioon eli tulehdukseen liittyvät sytokiinit TNF-alpha, IFN-gamma, IL-4 ja IL-10 eivät kuitenkaan muuttuneet merkittävästi. Myös plasman antioksidanttitaso ja hapettuneen LDL:n määrä pysyivät ennallaan.

Muissa tutkimuksissa on osoitettu, että vihreän teen katekiinit vaikuttavat kyllä ainakin joihinkin sytokiineihin. Luultavasti vahvempikin annos oli tässä tapauksessa kuitenkin sen verran pieni ja tutkimuksen kesto niin lyhyt, ettei vaikutusta ehtinyt näkyä.

Tutkijoiden mukaan rotille annettu pienempi annos vastaa yhtä desilitraa vihreää teetä ihmisissä. Vahvempi annos taas vastaa puolta litraa. Ihmisissä noin puolen litran annoksen vihreää teetä on osoitettu lisäävän plasman antioksidanttikapasiteettia 12 prosenttia. Vaikutus kestää vähintään kahden tunnin ajan, mutta on suurimmillaan 20-40 minuuttia teen nauttimisen jälkeen.

Musta tee ehkäisee ihosyöpää jopa tehokkaammin kuin vihreä tee

2009-08-18T14:31:00.005+03:00

Vihreän teen katekiineista erityisesti epigallokatekiinigallaatilla (EGCG) on osoitettu olevan antikarsinogeeninen vaikutus. Uuden tutkimuksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että musta tee on tietyissä tapauksissa jopa tehokkaampi vastus syövälle kuin vihreä tee (lähde).

Sekä vihreä tee että musta tee viivästyttivät ihosyövän alkamista ja vähensivät syöpäkasvainten määrää hiirissä. Tutkijoiden mukaan mustan teen polyfenolit ehkäisivät ihosyöpää tehokkaammin kuin vihreän teen polyfenolit.

Mustan ja vihreän teen polyfenolit edistivät mitokondrioiden säätelemää syöpäsolujen apoptoosia eli ohjelmoitua solukuolemaa. Apoptoosi on elimistön tapa hankkiutua eroon esimerkiksi vaurioituneista soluista. Syövässä apoptoosi ei usein toimi kunnolla.

Mustan teen polyfenolit ovat pääasiassa teaflaviineja, joita syntyy, kun teelehtiä fermentoidaan. Samalla teelehdet saavat myös tumman värinsä. Vihreän teen polyfenolit taas ovat pääasiassa katekiineja.

Vihreän teen polyfenoli tappaa keuhkosyöpäsoluja tehokkaasti

2009-08-04T13:01:00.006+03:00

Vihreän teen katekiinien, erityisesti epigallokatekiinigallaatin (EGCg), vaikutus syöpäsoluihin on tunnettu jo aiemmin. Tuore tutkimus valottaa katekiinien toimintamekanismeja ihmisiltä otetuissa A549-linjan keuhkosyöpäsoluissa (lähde).

Epikatekiinigallaatti, epigallokatekiini, epigallokatekiinigallaatti ja katekiinisekoitus vähensivät syöpäsolujen elinkelpoisuutta. Kuitenkin vain epigallokatekiinigallaatti sai aikaan kasvun ohjelmoiduissa solukuolemissa eli apoptoosissa ja p53-proteiinin tasossa. Tämä proteiini estää solujen lisääntymistä, jos niiden DNA on vaurioitunut, minkä vuoksi sillä on tärkeä rooli syöpäkasvainten leviämisen ehkäisemisessä.

Yhteenvetona tutkijat toteavat, että EGCg on ainoa vihreän teen katekiineista, joka aiheuttaa apoptoosia A549-linjan keuhkosyöpäsoluissa, ja että sen toiminta riippuu yksinomaan p53-proteiinista.

Vihreä tee nopeuttaa paranemista selkärankaan kohdistuneissa vaurioissa

2009-07-30T13:42:00.005+03:00

Selkärangan vaurioituminen aiheuttaa tulehdusreaktion, johon kuuluu mm. veden kertyminen ihon alle ja solujen ohjelmoitu kuolema eli apoptoosi. Vihreä tee lieventää oksidatiivista stressiä sekä tulehduksen merkkejä. Tämä ei kuitenkaan ainakaan hiirissä johda paranemisen hidastumiseen, vaan vihreä tee nopeuttaa ruumiinjäsenten toipumista selkärankaan kohdistuneesta vauriosta (lähde).

Tutkimuksessa vihreää teetä ei annettu suun kautta vaan pistoksilla. Vihreän teen uutetta sisältäneet pistokset annettiin yhden tunnin ja kuuden tunnin kuluttua vauriosta. 70-kiloisen henkilön tapauksessa määrä vastaisi 1750 mg vihreän teen uutetta.

Kaikki mitatut tulehdusarvot paranivat vihreän teen uutteen myötä. Vihreää teetä saaneiden hiirien raajat toipuivat vaurioista nopeammin kuin muiden.

Vihreä tee suojelee rottia stressin psykologiselta vaikutukselta

2009-07-27T15:33:00.005+03:00

Vihreällä teellä on tunnetusti rentouttava vaikutus, mutta nyt on saatu myös tieteellistä näyttöä siitä, että vihreä tee vähentää psykologisen stressin haittavaikutuksia ainakin rotissa.

Vielä julkaisemattomassa tutkimuksessa rotat pantiin stressin alaiseksi ja joko tavalliselle tai vihreän teen polyfenoleja sisältävälle ruokavaliolle (lähde). Nähdäkseen, kuinka psykologinen stressi ja vihreä tee suhtautuvat toisiinsa, tutkijat tekivät rotille kognitiivisia kykyjä mittaavia kokeita ja mittasivat rottien stressihormonien tasoja.

Rotat jaettiin viiteen ryhmään: verrokkiiryhmään, tavalliseen stressiryhmään ja kolmeen vihreän teen polyfenoleja saaneeseen stressiryhmään. Kolmen viimeisimmän stressiryhmän ruokavaliot sisälsivät joko pienen (0,1%), keskinkertaisen (0,5%) tai suuren (1%) määrän polyfenoleja. Stressi aiheutettiin rajoittamalla rottien liikkumista kuuden tunnin ajan joka päivä. Rottia arvioitiin mm. yleisen aktiivisuustason ja visuaalisen muistin perusteella.

Stressaantuneet rotat suoriutuivat kaikista testeistä verrokkiryhmää huonommin. Pieni annos polyfenoleja ei vaikuttanut stressaantuneiden rottien tuloksiin merkittävästi, mutta keskinkertainen ja suuri annos vähensi stressin negatiivisia vaikutuksia selvästi.

Stressin vaikutusta kognitiivisiin kykyihin selittää muutos stressaantuneiden rottien stressihormonitasoissa. Näiden rottien noradrenaliini- ja dopamiinitasot olivat selvästi tavallista alhaisemmat. Kortisolin määrä taas kasvoi huomattavasti. Kuten aiemminkin, pienellä annoksella vihreän teen polyfenoleja ei ollut suurta merkitystä, mutta suuremmat annokset ehkäisivät stressin vaikutusta.

Myös vapaiden radikaalien määrä aivokudoksessa kasvoi stressin seurauksena. Vastaavasti antioksidanttipitoisuus pieneni. Keskisuuret ja suuret annokset polyfenoleja korjasivat jälleen lukemia normaaliin suuntaan.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että psykologinen stressi vaikuttaa negatiivisesti rottien käytökseen ja muistiin. Vaikutus selittyy muutoksilla stressihormoneiden tasoissa. Vihreän teen polyfenolit kuitenkin ehkäisivät stressin negatiivisen vaikutuksen osittain.

Vihreä tee ja kapsaisiini vähentävät nälän tunnetta ja syötyjen kalorien määrää

2009-04-14T18:30:00.011+03:00

Vihreän teen on osoitettu tehostavan laihtumista dieetin aikana ja rasvan palamista liikunnan aikana, mutta auttaako vihreän teen juominen pitämään nälän loitolla silloin, kun kalorien määrää ei ole rajoitettu?

Reinbach ja kumppanit määräsivät tuoreessa tutkimuksessaan koehenkilöt kahdelle eri ruokavaliolle: toisen aikana he söivät enemmän ja toisen aikana vähemmän kuin tavallisesti. Kumpikin ruokavalio kesti kolme viikkoa. Sinä aikana osallistujat saivat lisäksi joko vihreää teetä, kapsaisiinia, paprikajauhetta, vihreän teen ja kapsaisiinin yhdistelmää tai plaseboa. Tarkoituksena oli vertailla eri valmisteiden vaikutusta ruokahaluun.

Tutkimuksen ruokavaliot

Kalorivajedieetin aikana osallistujat söivät aamiaisella 10% ja lounaalla 15% tyypillisestä kaloritarpeestaan. Korkeakalorisen dieetin aikana vastaavat määrät olivat 20% ja 40%. Päivällisellä koehenkilöt puolestaan saivat syödä niin paljon kuin halusivat, mutta kalorien määrästä pidettiin kirjaa.

Osallistujien tuli nauttia saamaansa valmistetta kaikkien kolmen aterian yhteydessä. Vihreä tee -ryhmässä olleet henkilöt joivat 3,5 desilitraa vihreästä teestä valmistettua juomaa, joka sisälsi noin 600 milligrammaa katekiineja ja noin 75 kofeiinia. Kapsaisiinikapselit sisälsivät 510 mg cayennepippuria. Paprikajauhe oli valmistettu CH-19 Sweet -nimisestä makeasta paprikalajikkeesta, jolla väitetään olevan laihduttava vaikutus.

Tulokset

Vaikka koehenkilöt söivät kalorivajedieetin aikana päivällisellä enemmän kuin korkeakalorisen dieetin aikana, heidän painonsa putosi. Vastaavasti korkeakalorisen dieetin aikana koehenkilöiden paino nousi. Näin varmistuttiin siitä, että toinen ruokavalio todella sisälsi vähemmän energiaa kuin toinen.

Kaikki valmisteet vähensivät päivällisellä syötyjen kalorien määrää silloin, kun osallistujat olivat korkeakalorisella ruokavaliolla. Kaikkein tehokkain oli vihreän teen ja kapsaisiinin yhdistelmä. Seuraavaksi paras vaihtoehto oli vihreä tee. Valmisteilla oli samantapainen mutta heikompi vaikutus silloin, koehenkilöt olivat kalorivajedieetillä. Päivällisellä syödyt kalorimäärät näkyvät alla olevassa kaaviossa.

Vähiten nälkää ja eniten kylläisyyden tunnetta ilmoittivat tuntevansa ne henkilöt, jotka nauttivat aterioiden yhteydessä vihreää teetä ja kapsaisiinia yhdessä. Yhdistelmä myös sai osallistujat pitämään aterioita vähemmän houkuttelevana, mutta vihreällä teellä tai kapsaisiinilla yksinään ei ollut samanlaista vaikutusta. Lisäksi vihreä tee ja kapsaisiini, yhdessä tai erikseen, vähensivät osallistujien mielenkiintoa rasvaisia, suolaisia ja lämpimiä ruokia kohtaan.

Yhteenveto

Vihreä tee, cayennepippuri, makea paprika ja vihreän teen sekä cayennepippurin yhdistelmä vähensivät päivällisellä syötyjen kalorien määrää. Vaikutus oli suurempi silloin, kun koehenkilöt söivät aamiaisella ja lounaalla normaaliin kaloritarpeeseensa nähden tavallista enemmän. Vihreän teen ja kapsaisiinin yhdistelmä (~1800 mg katekiineja ja 1530 mg cayennepippuria) vähensi kaikkein tehokkaimmin sekä syötyjen kalorien määrää että ruokahalua.

Vihreä tee tehostaa laihtumista dieetin aikana

2009-04-07T19:14:00.009+03:00

Jos suunnittelet dieetin aloittamista, kannattaa harkita vihreää teetä avuksi. Laihdutusrintamalta kuuluuu nimittäin lisää hyvää uutisia.

Sogawa ja kumppanit vertailivat tuoreessa tutkimuksessaan kahden erilaisen teen, vihreän teen ja Awa-teen, vaikutusta rottien laihtumiseen. Rottia lihotettiin ensin syöttämällä niille tavallisen ruokavalion ohella laardia. Sen jälkeen niiden saamaa kalorimäärää rajoitettiin 50 prosentilla rottien tyypilliseen energiasaantiin verrattuna. Dieetin aikana rottien ruokaan lisättiin joko 3% vihreän teen tai Awa-teen uutetta. Verrokkiryhmän ruokaan ei lisätty lainkaan teetä.

Awa-tee on perinteinen tee, jota valmistetaan Tokushiman prefektuurissa Japanissa. Valmistus tapahtuu fermentoimalla teelehtiä maitohappobakteerien avulla. Näin saatava tee sisältää vähemmän katekiineja mutta yhtä paljon polyfenoleja kuin vihreä tee, mikä tarkoittaa, että katekiinit ovat vain yksi teen polyfenolityypeistä.

Tulokset

Laihdutusdieetin aikana kaikki kolme ryhmää pudottivat painoaan merkittävästi. Vihreää teetä ja Awa-teetä saaneilla rotilla painonpudotus oli ~25% suurempi kuin verrokkiryhmän rotilla. Teelaatujen välillä ei ollut eroa.

Rasvaprosentti pysyi laihtumisesta huolimatta verrokkiryhmässä ennallaan, kun taas teeryhmien rotat pudottivat rasvan osuutta painostaan ~10 prosentilla. Vihreä tee ja Awa-tee myös vähensivät vyötärönseudun rasvan kertymistä.

Plasman insuliinin määrä oli hieman alhaisempi teetä saaneilla rotilla, mutta ero verrokkiryhmään ei ollut tilastollisesti merkittävä – siitä huolimatta, että vihreän teen on osoitettu parantavan insuliiniherkkyyttä sekä koeputkessa että terveissä ihmisissä. Toisaalta plasman leptiinin määrä, joka sekin on yhteydessä painoon ja rasvaprosenttiin ihmisissä, oli merkittävästi alhaisempi teellä ruokituissa ryhmissä.

Yhteenveto

Dieetillä olleet rotat, jotka saivat lisäksi vihreää teetä tai Awa-teetä, laihtuivat enemmän ja vähensivät rasvaprosenttiaan enemmän kuin dieetillä olleet verrokkiryhmän rotat. Vihreä tee ja Awa-tee alensivat myös leptiinin määrää plasmassa. Eri teelaatujen välillä ei ollut merkittävää eroa, mikä viittaa siihen, että myös muilla polyfenoleilla kuin katekiineilla (joita on pääasiassa vihreässä teessä) on terveysvaikutuksia.

Vaikka kaikki kolme ryhmää söivät saman verran rasvaa, teetä saaneiden rottien uloste sisälsi selvästi enemmän rasvaa. Tämän perusteella vihreä tee ja Awa-tee vähensivät ruokavaliosta saadun rasvan imeytymistä.

Vihreän teen polyfenolit parantavat insuliiniherkkyyttä ja rasvan palamista liikunnan aikana

2009-04-01T20:54:00.011+03:00

Vihreän teen vaikutus painon pudottamiseen ja insuliiniherkkyyteen on vielä suhteellisen epäselvä. Jotkin tutkimukset näyttävät lupaavilta, toiset taas eivät ole löytäneet näiden asioiden välillä selkeää yhteyttä. Eri palasten yhteensovittaminen kokonaiskuvan saamiseksi on siis haastavaa. Tällä hetkellä useimmat uutiset ovat kuitenkin hyviä.

Koska suurin osa tutkimuksista on tehty joko koeputkessa, eläimillä tai sellaisilla ihmisillä, jotka sairastavat esimerkiksi diabetesta, terveillä ihmisillä tehdyt tutkimukset ovat aina erityisen mielenkiintoisia. Venables ja kumppanit tutkivat vihreän teen uutteen vaikutusta terveiden nuorten miesten glukoositoleranssiin ja rasvan palamiseen keskiraskaan liikunnan yhteydessä.

Vihreän teen uute ja rasvan palaminen liikunnan aikana

Ensimmäisessä kokeessa osallistujat pyöräilivät 30 minuutin ajan sekä vihreän teen uutteen nauttimista ennen että sen jälkeen. Kukin osallistuja suoritti pyöräilykokeen kahtena eri päivänä. Vaikka liikunta oli yhtä raskasta kummallakin kerralla, vihreää teetä saaneet osallistujat hajottivat (eli "polttivat") selvästi enemmän rasvaa. Lisäksi rasvan osuus energiankulutuksesta lisääntyi verrattuna hiilihydraatteihin.

Vihreän teen uute, glukoosirasite ja insuliiniherkkyys

Toisessa kokeessa osallistujat tekivät gluukosirasitekokeen. Ennen 75 gramman glukoosiannoksen nauttimista puolet osallistujista sai vihreän teen uutetta sisältävän kapselin ja puolet lumelääkettä. Vihreä tee -kapselissa oli 890 mg polyfenoleja, joista 366 mg oli epigallokatekiinigallaattia (EGCG).

Plasman glukoosipitoisuus rasitekokeen jälkeen oli kummassakin ryhmässä samanlainen. Veren insuliinimäärä sen sijaan oli merkittävästi vihreää teetä saanessa ryhmässä. Insuliinikäyrän alle jäävä alue (area under curve, AUC) oli 15% pienempi niillä, jotka olivat saaneet vihreän teen polyfenoleja.

Yhteenveto

Vihreän teen polyfenoleja (katekiineja) sisältävä uute lisäsi nuorten terveiden miesten rasvan palamista keskiraskaan liikunnan yhteydessä plaseboon verrattuna. Vihreä tee myös vähensi glukoositoleranssikokeen jälkeistä insuliinin määrää ja paransi insuliiniherkkyyttä. Näiden tulosten perusteella näyttää siltä, että vihreä tee voi auttaa laihtumisessa sekä lisäämällä rasvakudokseen liittyvää aineenvaihduntaa että pitämällä insuliiniarvot kunnossa.

Vihreä tee suojaa naarasrottia luiden ohenemiselta

2009-03-25T10:29:00.009+02:00

Osteoporoosi on yleinen ongelma keski-ikäisillä naisilla. Siihen liittyy luiden jatkuva oheneminen ja sitä kautta lisääntynyt murtumien riski. Luut heikkenevät iän myötä myös luonnostaan, mutta vaihdevuodet kiihdyttävät luiden ohenemista merkittävästi. Syynä pidetään vaihdevuosista aiheutuvaa vajausta estrogeenitasoissa.

Shenin ja kumppaneiden tekemän tutkimuksen mukaan vihreä tee saattaa ehkäistä ikääntymisestä ja estrogeenin puutteesta johtuvaa osteoporoosia. He antoivat vihreää teetä naarasrotille, jotka olivat ikääntyneitä tai joiden munasarjat oli poistettu. Munasarjattomia rottia käytetään yleisesti vaihdevuosien jälkeisen osteoporoosin mallina. Näiden rottien estrogeenin määrä on vajavainen, ja niiden luut heikkenevät samaan tapaan kuin naisilla menopaussin jälkeen.

Naarasrotat jaettiin kahteen ryhmään: leikkaamattomiin ja leikattuihin. Leikatut rotat siis toimivat vaihdevuosien mallina, ja leikkaamattomat rotat tavallisen ikääntymisen mallina. Molempien ryhmien ikä oli sama. Rotille annettiin juotavaksi joko pelkkää vettä tai vihreän teen polyfenoleja sekoitettuna veteen. Polyfenoliuutteen puhtaus oli yli 80%, eli vähintään 80% sisällöstä oli vihreän teen katekiineja. Uutetta sekoitettiin juomaveteen siten, että lopputuloksen polyfenolipitoisuus oli joko 0,1% tai 0,5%.

Vihreä tee ja luiden oheneminen leikkaamattomissa ("menopaussia edeltävissä") naarasrotissa

16 viikon jälkeen vedellä ruokittu verrokkiryhmä oli menettänyt merkittävän osan luiden mineraalimäärästä (bone mineral content, BMC) alkutilanteeseen verrattuna. Niiden rottien, joiden juomavedestä 0,1% oli vihreän teen polyfenoleja, luiden mineraalimäärä säilyi lähes ennallaan. Suurempi polyfenolipitoisuus (0,5%) jopa lisäsi luiden mineraalimäärää verrattuna lähtötilanteeseen, joskaan lisäys ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Myös luiden mineraalitiheys (bone mineral density, BMD) väheni merkittävästi verrokkiryhmässä. Pieni polyfenolipitoisuus juomavedessä auttoi rottia säilyttämään osan luiden mineraalitiheydestä, kun taas suuri polyfenolipitoisuus piti tiheyden kokonaan ennallaan.

Vihreä tee ja luiden oheneminen leikatuissa ("menopaussin jälkeisissä") naarasrotissa

Rotat, joiden munasarjat oli leikattu, menettivät kaiken kaikkiaan suuremman osan luiden mineraalimäärästä kuin leikkaamattomat rotat. Vihreän teen polyfenolit hidastivat annoskoosta riippuen mineraalimäärän vähenemistä vähän, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkittäviä.

Luiden mineraalitiheyden katoaminen oli myös suurempaa leikatuissa kuin leikkaamattomissa rotissa. Kaikkein suurin pudotus tapahtui rotissa, jotka joivat leikkauksen jälkeen pelkkää vettä. Vihreän teen polyfenolit vähensivät mineraalitiheyden katoamista merkittävästi annoskoosta riippumatta.

Yhteenveto

Estrogeenivaje ja ikääntyminen yhdessä johtivat suurempaan luun mineraalimäärän ja tiheyden heikkenemiseen naarasrotissa kuin pelkkä ikääntyminen. Vihreän teen polyfenolit ehkäisivät luiden heikkenemistä annoskoon mukaisesti. Vihreän teen suojaava vaikutus oli suurempi niissä naarasrotissa, joilla estrogeenivajausta ei ollut. Tutkijoiden mukaan rottien saamat polyfenolien määrät vastaavat ihmisissä 1 ja 4 kupillista vihreää teetä päivässä.

Vihreä tee suojaa rottia nivelreumalta

2009-03-17T09:52:00.010+02:00

Jokin aika sitten käsittelimme tutkimusta, jonka mukaan vihreä tee suojaa niveltulehduksen aiheuttamalta rustokadolta. Kyseinen koe tehtiin kuitenkin ihmisiltä ja eläimiltä saaduilla rustonäytteillä, joten tulosten suhteuttaminen eläviin olentoihin on vaikeaa.

Nyt vihreän teen vaikutuksesta niveltulehdukseen eli artriittiin on kuitenkin lisää hyviä uutisia. Kim ja kumppanit toteavat tutkimuksessaan, että vihreästä teestä saatu uute suojasi rottia niveltulehdukselta. Rotilla, joihin tartutettiin bakteerin aiheuttama artriitti, oli vähemmän niveltulehduksen merkkejä silloin, kun niiden juomaveteen sekoitettiin vihreän teen uutetta.

Vihreän teen uute ja niveltulehduksen arviointi

Tutkijoiden käyttämä uute sisälsi 57,5% vihreän teen katekiineja, joista merkittävin oli epigallokatekiinigallaatti (epigallocatechin gallate, EGCG). Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat rotat saivat 8 grammaa uutetta per litra juomavettä ja toiseen ryhmään kuuluvat 12 grammaa. Verrokkiryhmä sai tavallista vettä.

Kutakin ryhmää ruokittiin 1-3 viikon ajan ennen niveltulehdusta aiheuttavan bakteerin tartuttamista. Niveltulehduksen vakavuus arvioitiin käpälien eryteeman (verisuonten laajenemisesta johtuva ihon punoitus) ja turvotuksen perusteella.

Vihreän teen vaikutus niveltulehduksen oireisiin

Rotilla, joiden juomavedessä oli vihreän teen uutetta 8 grammaa per litra, oli vähemmän merkkejä niveltulehduksesta kuin verrokkiryhmällä. Kahden viikon ruokinta ennen niveltulehdusta oli huomattavasti tehokkaampi kuin yhden viikon ruokinta. Kolmen viikon ruokinta samalla annoksella ei kuitenkaan tehostanut vaikutusta enää lisää; itse asiassa vaikutus oli hieman huonompi, joskin ero oli hyvin pieni.

Tulokset olivat samantapaisia myös annoskoon vertailussa. Kaksiviikkoisessa ruokinnassa 8 g/l suojasi niveltulehdukselta paremmin kuin 12 g/l. Kolmiviikkoisessa ruokinnassa selkeää eroa suuremman ja pienemmän annoksen välillä ei ollut.

Vaikka vielä pienempien annosten (2 ja 4 g/l) dataa ei ole esitetty kokonaisuudessaan, tutkijat mainitsevat, että yhteenlaskettuna kaikkein paras yhdistelmä oli 8 g/l ja kahden viikon ruokinta. Tulokset noudattivat käänteistä Gaussin käyrää, eli tietyn pisteen jälkeen annoskoon tai ruokinta-ajan kasvattaminen eivät enää parantaneet vaikutuksia.

Vihreän teen vaikutus sytokiineihin ja tulehdukseen

Vihreä tee -uute hillitsi tulehdusta aiheuttavaa IL-7-sytokiinia. Tulehdusta ehkäisevistä eli anti-inflammatorisista sytokiineista IL-4 pysyi muuttumattomana, mutta IL-10 lisääntyi. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että IL-7:n vähentäminen ja IL-4:n sekä IL-10:n lisääminen voivat ehkäistä tai helpottaa niveltulehduksen oireita.

Yhteenveto ja käytännön huomioita

Vihreästä teestä saadun uutteen lisääminen juomaveteen vähensi bakteeriperäisestä niveltulehduksesta kärsivien rottien oireita. Tulokset selittyvät osin vihreän teen anti-inflammatorisella vaikutuksella.

Parhaat tulokset saatiin silloin, kun juomaveteen sekoitettiin 8 grammaa uutetta per litra ja ruokinta kesti 2 viikkoa ennen niveltulehduksen alkua. Katekiinien määrä grammassa uutetta oli 57,5%, mikä tekee 4,6 g katekiineja yhdessä litrassa juomavettä. Jos oletamme rottien juoneen 50 ml vettä päivässä, saamme tulokseksi 0,23 g (tai 230 mg) katekiineja päivässä.

Vihreän teen katekiinipitoisuus vaihtelee, mutta arvioimalla määräksi 100 mg per kuppi, tutkimuksessa käytetty optimaalinen määrä vastaisi 2-3 kupilista vihreää teetä päivässä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kyseessä on karkea arvio – samat määrät eivät välttämättä päde rottiin ja ihmisiin.

C-vitamiini ehkäisee vihreän teen katekiinien hajoamista

2009-03-10T23:49:00.010+02:00

Vihreän teen merkittävimmät terveysvaikutukset johtuvat sen katekiineista. Katekiinit kuuluvat flavonoideihin ja ovat vihreän teen yleisin polyfenoliryhmä. Vihreän teen tärkein katekiini on epigallokatekiinigallaatti (EGCG). Sen terveysvaikutuksista on eniten näyttöä, mutta myös muut katekiinit ovat terveydelle hyödyllisiä.

Vaikka katekiinien biosaatavuus ihmisen elimistössä on varsin huono, jo muutama kuppi vihreää teetä päivässä nostaa plasman antioksidanttipitoisuutta huomattavasti. Siitä huolimatta keinojen etsiminen katekiinien biosaatavuuden parantamiseksi on hyödyllistä, erityisesti jos haluaa maksimoida terveysvaikutukset juomatta kymmentä kupillista päivässä tai nauttimalla vihreän teen katekiineja kapselimuodossa.

Samalla saamme lisää näyttöä siitä, onko katekiinien lisääminen tuotteisiin, joissa sitä ei luonnostaan esiinny, todella hyödyllistä. Esimerkiksi Coca-Cola on huomannut vihreän teen suosion ja tuonut markkinoille kolajuoman, jossa on mukana vihreän teen uutetta. Mikäli katekiinit eivät kuitenkaan säily, myös mahdolliset terveysvaikutukset katoavat.

Askorbiinihappo ja sitruunahappo vihreässä teessä

Chen ja kumppanit vertasivat sitruunahapon ja askorbiinihapon (joka on toinen nimi c-vitamiinille) vaikutusta vihreän teen katekiinien stabiiliuteen. He sekoittivat katekiineja natriumfosfaattiliuokseen ja lisäsivät sitten joukkoon joko sitruunahappoa tai askorbiinihappoa nähdäkseen, kuinka ne vaikuttivat katekiinien hajoamiseen.

Kahden tunnin kuluttua puolet katekiineista pelkässä natriumfosfaattiliuoksessa oli hajonnut. Sitruunahapon lisääminen ei estänyt katekiineja hajoamasta. Askorbiinihappo sen sijaan suojasi katekiineja hajoamiselta jopa 20 tunnin ajan.

Natriumfosfaattiliuoksen pH-arvo oli 7,42. Sitruunahappoa tai askorbiinihappoa sisältävien liuosten pH-arvot olivat 7,28 ja 7,38. Liuosten happamuus siis kasvoi vain vähän sitruunahapon tai askorbiinihapon lisäämisen seurauksena. Koska askorbiinihappo nosti happamuutta vähemmän kuin sitruunahappo, sen katekiineja stabiloiva vaikutus ei johtunut happamuuden muutoksesta.

Hajoamiselta suojaava vaikutus kasvoi annoksen kasvaessa. Kun liuos sisälsi 0,005 mg/mL c-vitamiinia, vaikutusta ei havaittu lainkaan. 0,05 mg/mL vähensi katekiinien hajoamista hieman, kun taas 0,1-0,2 mg/mL vähensi hajoamista merkittävästi. Kaikkein tehokkain annos oli suurin annos eli 0,2 mg/mL.

C-vitamiini ja vihreä tee käytännössä

Mitä tutkimuksen tuloksista on pääteltävä? Ensinnäkin voidaan todeta, että tutkijoiden käyttämä liuos sisälsi 0,5 milligrammaa katekiineja per millilitra. Yksi kupillinen vihreää teetä on kooltaan noin 2,5 desilitraa (eli 250 millilitraa). Katekiinien määrä riippuu monesta seikasta, mutta varovaisempien arvioiden mukaan yhdessä kupillisessa on noin 100 mg katekiineja. Kupillisessa vihreää teetä olisi siis tällöin 100 mg / 250 mL = 0,4 mg/mL katekiineja, mikä vastaa melko tarkkaan tutkimuksessa käytettyä määrää.

Toisekseen, kaikkein paras vaikutus nähtiin silloin, kun c-vitamiinin määrä liuoksessa oli 0,2 mg/mL. Jos yhden kupin koko on 2,5 desiä, tämä vastaisi 500 mg c-vitamiinia. Yksi teelusikallinen askorbiinihappojauhetta sisältää noin 5 grammaa c-vitamiinia, joten 1/10 teelusikallista per kuppi riittäisi vastaamaan tutkimuksessa käytettyä määrää.

Nämä laskelmat eivät välttämättä ole tarpeen, sillä aikaisempien tutkimusten perusteella katekiinien stabiilius riippuu osaksi liuoksen pH-arvosta siten, että happamat liuokset aiheuttavat vähemmän hajoamista kuin emäksiset liuokset. Koska vihreän teen pH-arvo on alhaisempi kuin tutkimuksessa käytetyn natriumfosfaattiliuoksen ja fermentoitujen teevalmisteiden katekiinistabiilius on parempi kuin fermentoimattomien, vihreä tee ei välttämättä kaipaa c-vitamiinia tuekseen.

Toisaalta sitten, kun vihreän teen katekiinit päätyvät sisäelimiin saakka, ne saattavat olla uudelleen vaarassa hajota, koska elimistön pH-arvo on neutraali tai hieman emäksinen. Vaikka c-vitamiinin lisäämisellä teehen ei siis välttämättä ole vaikutusta vielä teekupissa, se saattaa suojella katekiinien hajoamiselta elimistöön päädyttyään.

Jos ostat juomia, joihin on lisätty vihreän teen uutetta, kannattaa tarkistaa onko ainesosaluettelossa mainittu myös askorbiinihappo. Jos ei, tuotteella ei välttämättä ole katekiineista johtuvia terveysvaikutuksia. Se, riittääkö pelkkä juoman happamuus estämään katekiinien hajoamista, ei ole tämän tutkimuksen perusteella selvää.

Yhteenveto

C-vitamiini suojaa vihreän teen katekiineja hajoamiselta emäksisessä liuoksessa jopa 20 tunnin ajan. Stabiloivan vaikutuksen suuruus riippuu annoksen koosta mutta ei liuoksen pH-arvon muutoksesta. Sitruunahapolla ei ole samanlaista vaikutusta.

Vihreä tee voi suojata rustoa niveltulehdukselta

2009-03-03T18:15:00.009+02:00

Niveltaudit kuten artriitti eli niveltulehdus ovat suuri ongelma länsimaissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa niveltaudit ovat useammin työkyvyttömyyden syynä kuin syöpä tai sydänsairaudet.

Kuten nimen perusteella voi arvata, niveltulehduksen tiedetään olevan yhteydessä nivelten krooniseen tulehdukseen. Tulehdukseen liittyy lisäksi nivelen sidekudoksen tuhoutuminen erityisesti luiden päitä suojaavassa rustossa. Kun riittävästi vahinkoa on tapahtunut, nivelestä tulee käyttökelvoton, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää nivelen korvaaminen leikkauksella.

Tulehduksen vähentäminen ratkaisee kuitenkin vain toisen puolen ongelmasta. Joidenkin tutkimusten mukaan sidekudoksen häviäminen saattaa jatkua vielä sittenkin, kun tulehdus on saatu laskemaan. Kyseessä vaikuttaa siis olevan kaksi erillistä prosessia. Perinteiset hoitomenetelmät eivät pysäytä ruston tuhoutumista ja voivat jopa kiihdyttää sitä.

Vihreä tee saattaa olla avuksi myös niveltulehduksessa. Adcocks ja kumppanit tutkivat vihreän teen katekiinien vaikutusta nivelten eheyteen ja toimintakuntoon. Tulosten perusteella näyttää siltä, että tulehdusta ehkäisevän vaikutuksen lisäksi vihreän teen katekiinit voivat estää myös ruston tuhoutumista.

Tutkijat testasivat vihreän teen vaikutusta rustoon käsittelemällä sekä naudoista että ihmisistä otettuja rustonäytteitä sytokiineilla ja retinolihapolla, joiden tiedetään aiheuttavan ruston proteoglykaanien hajoamista. Käsittelyssä käytetyt sytokiinit olivat IL-1 (recombinant human interleukin-1) ja TNF (recombinant human tumor necrosis factor-alpha). Käsiteltyihin rustonäytteisiin lisättiin vihreän teen katekiineja mahdollisen hajoamista ehkäisevän vaikutuksen löytämiseksi.

Vihreän teen katekiinit ja naudasta saadun ruston hajoaminen

Epigallokatekiinigallaatti (EGCG), joka on tärkein vihreän teen katekiineista, ehkäisi tehokkaasti TNF:n aiheuttamaa hajoamista naudasta saadussa nasaalirustossa. Vaikutus riippui annoskoosta: jokaista kymmenkertaista EGCG:n lisäystä kohti ehkäisevä vaikutus kaksinkertaistui. EGCG ei kuitenkaan estänyt retinolihaposta ja IL-1:stä johtuvaa ruston katoamista.

Kaksi muuta katekiinia, epikatekiinigallaatti (ECG) ja epikatekiini (EC), ehkäisivät vain IL-1:stä johtuvaa ruston katoamista. Epigallokatekiinilla (EGC) ei ollut lainkaan ehkäisevää vaikutusta. Sekä EGCG, ECG että EGC kuitenkin vähensivät IL-1:stä aiheutunutta II-tyypin kollageenin vähenemistä vähintään 50 prosentilla.

Vihreän teen katekiinit, nivelrikko ja nivelreuma

Tutkijat testasivat lisäksi vihreän teen katekiinien vaikutusta nivelrikkoa tai nivelreumaa sairastavilta ihmisiltä saatuihin rustonäytteisiin. Nivelrikko eli osteoatriitti johtuu ruston kulumisesta ja luun liikakasvusta. Yleensä syynä on loukkaantuminen tai ikääntyminen. Nivelreuma taas aiheutuu kroonisesta tulehduksesta nivelten sidekudoksessa, mikä lopulta johtaa ruston vähenemiseen. Nivelreuman syistä ei toistaiseksi ole varmuutta.

Katekiinit toimivat tehokkaasti sekä nivelrikkoa että nivelreumaa vastaan. ECG ja EGCG ehkäisivät proteoglykaanien hajoamista rustossa, jota oli käsitelty IL-1:llä tai TNF:llä, riippumatta siitä, kumman tyypin niveltulehduksesta oli kyse. Katekiinit ehkäisivät sytokiineilla käsitellyn ruston hajoamista myös niissä näytteissä, jotka oli saatu terveiltä ihmisiltä.

Vertaamalla ihmisiltä ja eläimiltä saatuja rustonäytteitä näyttää siltä, että EGCG ja ECG olivat kaikkein tehokkaimmat katekiinit niveltulehdusta vastaan. EGCG ehkäisi TNF:stä johtuvaa ruston tuhoutumista kaikissa tapauksissa, kun taas ECG oli tehokas IL-1:tä vastaan.

Yhteenveto

Niveltulehdus eli artriitti liittyy sekä krooniseen tulehdukseen että ruston tuhoutumiseen, joista kumpikin näyttää olevan oma prosenssinsa. Koska tulehduksen vähentäminen ei välttämättä johda ruston katoamisen vähenemiseen, rustokatoa ehkäisevien hoitomenetelmien löytäminen on tärkeää.

Tulehduksen lieventämisen lisäksi vihreän teen katekiineilla on ruston häviämistä ehkäisevä vaikutus. Katekiinit myös vähensivät niveltulehduksesta johtuvan tyypin II kollageenin häviämistä tehokkaasti. Vielä ei ole selvää, onko vihreän teen juomisesta imeytyvä katekiinien määrä riittävä niveltulehduksen hoitamiseen ihmisissä.

Vihreän teen uute tehostaa liikunnasta johtuvaa vatsanseudun rasvan vähenemistä

2009-02-24T20:14:00.009+02:00

Toistaiseksi ei ole täysin selvää, edistääkö vihreä tee todella laihtumista. Vihreän teen on osoitettu tehostavan insuliinin vaikutusta koeputkessa, mikä on hyvä uutinen niin diabeetikoille kuin painon alentamista tavoitteleville. Ihmisillä tehdyt laihtumista koskevat tutkimukset ovat kuitenkin antaneet vaihtelevia tuloksia.

Makin ja kumppaneiden tuore tutkimus näyttää silti varsin lupaavalta. Tulosten perusteella vihreä tee saattaa todella olla avuksi ylipainosta eroon pääsemisessä. Tutkijoiden mukaan vihreän teen katekiinit edistävät vatsanseudun rasvakudoksen vähenemistä ylipainoisissa ja kohtuullisesti liikuntaa harrastavissa henkilöissä.

Liikunta vai liikunta ja vihreän teen uute?

Kaikkien 107 osallistujan, jotka suorittivat koko 12 viikkoa kestävän tutkimuksen, painoindeksi oli välillä 25-40, mikä sijoitti heidät ylipainoisten kategoriaan. Kukin osallistuja määrättiin satunnaisesti yhteen kahdesta ryhmästä. Ensimmäinen ryhmä joi päivittäin vihreän teen uutteesta tehtyä juomaa, joka sisälsi 625 mg vihreän teen katekiineja. Toinen ryhmä joi juomaa, joka ei sisältänyt lainkaan katekiineja. Kummassakin juomassa oli saman verran kofeiinia.

Vihreästä teestä tehty juoman eniten sisältämät katekiinit olivat epigallokatekiinigallaatti (epigallocatechin gallate, EGCG) ja epigallokatekiini (epigallocatechin, EGC). Katekiinijakauma oli samantapainen kuin tavallisessa teessä, mutta katekiinien määrä oli huomattavasti suurempi kuin vihreässä teessä, joka puolestaan sisältää enemmän katekiineja kuin muut teelaadut.

Osallistujille annettiin myös kunto-ohjelma, jonka tavoitteena oli vähintään 3 tuntia keskiraskasta liikuntaa per viikko. Osallistujien ruokavalio ei muuttunut kokeen aikana, mutta kofeiinin kulutus väheni molemmissa ryhmissä.

Vatsanseudun rasvan ja triglyseridien väheneminen katekiiniryhmässä

Katekiiniryhmä pudotti painoaan enemmän kuin kontrolliryhmä, mutta vyötärönympärysmitassa ja rasvaprosentissa ei tutkimuksen lopussa ollut tilastollisesti merkittävää eroa. Vatsanseudun koko rasvakudoksen määrä ja vatsanseudun ihonalaisen rasvakudoksen määrä oli kuitenkin alhaisempi katekiiniryhmässä.

Mitä siis tarkkaan ottaen tapahtui? Ylläolevasta kaaviosta näkyy, että sekä vihreän teen uutetta että kontrollijuomaa nauttineiden osallistujien rasvaprosentti (total fat mass) pieneni kokeen aikana jonkin verran. Tulos ei ole yllättävä, sillä molemmat ryhmät harrastivat liikuntaa.

Mielenkiintoista on, että vaikka kummankin ryhmän fyysisen aktiviteetin taso oli sama, katekiineja saanut ryhmä pudotti painoaan ja rasvaprosenttiaan enemmän (joskin jälkimmäinen ero ei ollut tilastollisesti merkittävä). 12 viikon jälkeen kontrolliryhmä oli pudottanut painoaan keskimäärin yhden kilon, kun taas katekiiniryhmän pudotus oli 2,2 kiloa.

Kontrolliryhmän vatsanseudun koko rasvamäärässä (total abdominal fat area) ei ollut juuri lainkaan eroa kokeen alussa ja lopussa. Toisin sanoen liikunta yksin ei vähentänyt vatsanseudun koko rasvamäärää. Itse asiassa vaikka sisäelimiä ympäröivän "vaarallisen" rasvan määrä (intra-abdominal fat) väheni hieman, ihonalaisen rasvan määrä kasvoi vastaavasti.

Liikunta yhdistettynä vihreän teen katekiineihin sen sijaan vähensi vatsanseudun koko rasvan määrää 7,7 prosentilla. Sekä sisäelimiä ympäröivän että ihonalaisen rasvan määrä väheni, joskin tutkijoiden mukaan vain jälkimmäinen ero oli tilastollisesti merkittävä.

Myös triglyseridit vähenivät katekiiniryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. Vastaavia ryhmien välisiä eroja ei havaittu HDL- ja LDL-arvoissa. Osallistujien glukoosi- ja insuliinitasot eivät muuttuneet merkittävästi tutkimuksen aikana.

Yhteenveto

Päivittäin nautittu vihreän teen katekiineja sisältävä juoma yhdistettynä keskiraskaaseen liikuntaan vähensi vatsanseudun rasvaa tehokkaammin kuin pelkkä liikunta. Erot olivat merkittävät vatsanseudun koko rasvan määrässä ja vatsanseudun ihonalaisen rasvan määrässä.

Vihreän teen antioksidanttivaikutus on suurimmillaan 20-40 minuutin jälkeen

2009-02-17T17:02:00.011+02:00

Aiemmissa kirjoituksissa käsiteltyjen tutkimusten perusteella näyttää siltä, että vihreä tee nostaa plasman antioksidanttipitoisuutta ja että maidon lisääminen säilyttää suurimman osan teen antioksidanttivaikutuksesta. Mustalla teellä on samantapainen mutta lievempi vaikutus.

Benzie ja kumppanit olivat ensimmäisiä, jotka tutkivat vihreän teen antioksidanttien imeytymistä ihmisissä. Heidän tutkimuksestaan käy ilmi ennen kaikkea se, että plasman antioksidanttipitoisuus on kaikkein suurimmillaan noin puolen tuntia vihreän teen nauttimisen jälkeen.

Vihreä tee ja plasman antioksidanttilisäyksen huippu

Tutkimusta varten 20 grammaan vihreän teen lehtiä (8-10 teepussia) lisättiin 5 desilitraa kiehuvaa vettä, minkä jälkeen teen annettiin hautua 10 minuuttia. Kyseessä oli siis hyvin vahva tee. Osallistujat joivat 3-4 desilitraa teetä, minkä jälkeen heiltä otettiin verinäytteet tietyin väliajoin.

Jälleen kerran vihreällä teellä oli merkittävä vaikutus plasman antioksidantteihin. Suurin vaikutus nähtiin 20-40 minuutin kohdalla siitä, kun osallistujat olivat juoneet teetä. Tulokset olivat hyvin samankaltaiset kuin edellisessä kirjoituksessa käsitellyn tutkimuksen kohdalla, joskin vielä selvemmät. Antioksidanttipitoisuuden mittaamiseen käytetty menetelmä oli molemmissa tutkimuksissa sama, mutta koska tee oli tässä tapauksessa vahvempi, myös antioksidanttilisäys oli odotetusti suurempi.

Hieman yllättävästi plasman antioksidanttipitoisuus ei ollut merkittävästi pienempi niillä osallistujilla, jotka joivat vain 3 desiä vihreää teetä sen kitkerän maun vuoksi. Tutkijoiden mukaan tulokset voivat selittyä sillä, että imeytyvyys saavutti maksimiarvon jo pienemmän annoksen kohdalla. Sen vuoksi voi olla järkevää nauttia päivittäiset kymmenen kuppia vihreää teetä monessa erässä yhden jättiannoksen sijaan.

Kontrolliryhmän (joka joi vain vettä) antioksidanttipitoisuudet on ylläolevassa kuvassa kuvattu palloilla. Neliöt taas kuvastavat vihreän teen juojien antioksidanttipitoisuuksia. Koehenkilöt olivat sekä kontrolliryhmässä että vihreän teen ryhmässä samat, kuitenkin siten, että tutkimuskertojen välillä oli vähintään neljän viikon tauko.

Yhteenveto

Vahva vihreä tee lisää plasman antioksidanttitoimintaa ihmisissä jopa 4 prosentilla. Vaikutus kestää vähintään kahden tunnin ajan, mutta merkittävin lisäys antioksidanteissa nähdään 20-40 minuutin kuluttua teen juomisesta.

Vihreä tee ja musta tee nostavat plasman antioksidanttipitoisuutta myös maidon kanssa

2009-02-10T18:05:00.010+02:00

Edellisessä kirjoituksessa tarkasteltavana oli tutkimus, jonka mukaan 2-3 kupillista vihreää teetä nosti sekä miesten että naisten plasman antioksidanttipitoisuutta selvästi. Pienemmillä annoksilla ei ollut merkittävää vaikutusta antioksidantteihin.

Vihreä tee, musta tee ja antioksidantit ihmisissä

Samantapaisiin tuloksiin päätyivät myös Leenen ja kumppanit. He toteavat tutkimuksessaan, että vihreä tee ja musta tee nostavat plasman antioksidanttipitoisuutta. Tutkijat antoivat 21 terveelle koehenkilölle 3 desilitraa teetä, johon oli lisätty 2 grammaa kylmäkuivattuja teelehtiä. Tutkijoiden mukaan määrä vastaa noin kolmea kupillista teetä.

Tutkimus on mielenkiintoinen siksi, että vertailussa oli vihreän teen lisäksi mukana musta tee, joista kumpaakin testattiin myös maidon kanssa. Kukin osallistuja kokeili tutkimuksen aikana kaikkia kuutta vaihtoehtoa: vihreää teetä maidon kanssa ja ilman maitoa, mustaa teetä maidon kanssa ja ilman maitoa sekä kivennäisvettä maidon kanssa ja ilman maitoa. Eri juomien nauttimisen väli oli vähintään kaksi päivää. Maitona käytettiin 0,6 desilitraa pastöroitua täysmaitoa.

Yhden tunnin kuluttua siitä, kun osallistujat olivat juoneet vihreää teetä ilman maitoa, plasman antioksidanttipitoisuus nousi arvosta 1,144 mmol/l (millimoolia per litra) arvoon 1,178 mmol/l. Lisäys oli siis 0,034 mmol/l eli noin 3%. Kun teehen lisättiin maitoa, lisäys pysyi lähes samana ensimmäisen tunnin ajan. Kahden tunnin jälkeen lisäykset olivat 3% (ilman maitoa) ja 2% (maidon kanssa).

Tunnin kuluttua mustan teen nauttimisesta ilman maitoa antioksidanttipitoisuus nousi 2%. Maidon kanssa lisäys oli 1,7%. Kahden tunnin jälkeen lisäykset olivat 1,2% (ilman maitoa) ja 0,5% (maidon kanssa).

Mineraalivesi maidon kanssa tai ilman maitoa ei nostanut plasman antioksidanttipitoisuutta.

Ylläolevassa kaaviossa näkyy plasman antioksidanttipitoisuus sen jälkeen, kun koehenkilöt ovat juoneet mustaa teetä, vihreää teetä tai vettä.

Mitä näistä luvuista voidaan siis todeta? Selvästi sekä vihreällä teellä että mustalla teellä oli plasman antioksidanttipitoisuutta nostava vaikutus riippumatta siitä, oliko teehen lisätty maitoa vai ei. Vihreän teen vaikutus oli jonkin verran tehokkaampi kuin mustan teen. Ero maidottoman ja maidolla maustetun teen välillä näkyi plasmassa selvästi vasta kahden tunnin jälkeen teen nauttimisesta.

Edellisessä kirjoituksessa käsiteltyyn tutkimukseen verrattuna tulokset ovat samantapaiset mutta vaatimattomammat. Erot tulosten välillä voivat johtua teen valmistamiseen ja mittausmenetelmiin liittyvistä eroista.

Yhteenveto

3 kupillista vihreää tai mustaa teetä nostaa plasman antioksidanttipitoisuutta 2-3 prosentilla. Kun maitoon lisätään pastöroitua täysmaitoa, antioksidanttivaikutus on edelleen nähtävissä mutta heikkenee ajan myötä.

3 kupillista vihreää teetä lisää plasman antioksidanttikapasiteettia 12 prosentilla

2009-02-04T20:24:00.007+02:00

Vihreä tee ja antioksidantit ovat saaneet paljon julkisuutta, mutta käytännössä vihreän teen antioksidanttivaikutuksissa on vielä paljon epäselvää. Se, millaisia vaikutuksia vihreällä teellä on koeputkessa, ei aina ole suoraan siirrettävissä ihmisiin.

Sungin ja kumppaneiden tekemän tutkimuksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että vihreällä teellä on ainakin jonkinlainen antioksidanttinen vaikutus myös ihmisissä. He antoivat kymmenelle terveelle koehenkilölle erilaisia määriä vihreää teetä ja mittasivat sitten antioksidanttipitoisuuden plasmasta.

Tutkimus on kiinnostava ensinnäkin siksi, että se tehtiin ihmisillä, mikä antaa eläinkokeita hyödyllisempää tietoa vihreän teen vaikutuksista nimenomaan ihmiskehossa. Toiseksi koehenkilöille annetut määrät olivat monista muista tutkimuksista poiketen niin pieniä, että vastaavien määrien juominen on mahdollista kenelle tahansa.

Vihreä tee ja plasman antioksidantit ihmisissä

Ensimmäisellä viikolla henkilöt joivat 1,5 desilitraa vihreää teetä. Tee valmistettiin keittämällä 2,5 grammaa kuivattuja teelehtiä 80 asteessa 2 minuutin ajan. Käytännössä määrä siis vastaa melko tarkalleen yhtä teepussia ja yhtä kupillista vettä. Toisella viikolla teen määrä kaksinkertaistettiin, ja kolmannella määrä kolminkertaistettiin.

Tunnin jälkeen siitä, kun koehenkilöt olivat juoneet 1,5 desilitraa vihreää teetä, plasman antioksidanttipitoisuus nousi 1,31 millimoolista per litra 1,33 millimooliin per litra. Kahden tunnin kuluttua teen juomisesta pitoisuus oli 1,34 mmol/l.

Toisella viikolla koehenkilöt joivat 3 desilitraa teetä, minkä seurauksena plasman antioksidanttipitoisuus nousi määrästä 1,29 mmol/l määrään 1,38 mmol/l ensimmäisen tunnin jälkeen. Toisen tunnin jälkeen määrä oli 1,37 mmol/l. Vaikka ero lähtötilanteeseen verrattuna oli siis suurempi kuin ensimmäisellä viikolla, toisen tunnin jälkeen mitattu arvo oli tällä kertaa hieman ensimmäisten tunnin määrää matalampi.

Kolmannella viikolla, kun koehenkilöt olivat juoneet 4,5 desilitraa vihreää teetä, antioksidanttien määrä nousi arvosta 1,33 mmol/l arvoon 1,49 mmol/l ensimmäisen tunnin jälkeen. Kahden tunnin jälkeen määrä oli 1,50 mmol/l.

Yhteenveto

Yksi kupillinen vihreää teetä ei nostanut merkittävästi plasman antioksidanttikapasiteettia merkittävästi. Yhden tunnin kuluttua siitä, kun koehenkilöt olivat nauttineet kaksi kupillista vihreää teetä, lisäys oli kuitenkin 7%. Kahden tunnin kuluttua lisäys oli 6,2%. Kolmen kupillisen ja yhden tunnin jälkeen lisäys oli 12%, ja kahden tunnin jälkeen 12,7%.

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että vihreällä teellä on antioksidanttinen vaikutus myös ihmisissä. Vaikutus riippuu vihreän teen määrästä ja kestää vähintään kahden tunnin ajan.

Vihreän teen katekiini muuttaa DHT:n vaikutuksen päinvastaiseksi eturauhasen syöpäsoluissa

2009-01-29T00:27:00.011+02:00

Eturauhassyöpä on miesten syöpäkuolematilastoissa toisena heti keuhkosyövän jälkeen. Syöpä itsessään taas häviää tappajana vain sydän- ja verisuonitaudeille.

Vihreän teen syöpää ehkäisevistä vaikutuksista tiedetään paljon, mutta aina ei ole selvää, millä tavalla vihreä tee tarkkaan ottaen toimii erilaisia syöpiä vastaan. Useimmissa tapauksessa syy positiivisiin vaikutuksiin on eräs vihreän teen polyfenoleista eli epigallokatekiinigallaatti (epigallocatechin gallate, EGCG).

Sama näyttää pätevän myös eturauhassyöpään. Thomas ja kumppanit tutkivat EGCG:n vaikutusta erilaisiin eturauhassyövän solulinjoihin. He huomasivat, että vihreä tee edisti syöpäsolujen tuhoutumista. Kun syöpäsoluihin käytettiin lisäksi DHT:ta, vihreän teen vaikutus tehostui entisestään.

Androgeenit ja eturauhassyöpä

DHT on androgeeni, joka on yleinen termi yhdisteelle, joka edistää tai säätelee maskuliinisten piirteiden kehittymistä. Androgeenit ovat tärkeässä roolissa myös eturauhasen kasvun säätelyssä. Sen takia androgeenien vähentämistä käytetään yhtenä eturauhassyövän hoitokeinona.

Tietyn vaiheen jälkeen antiandrogeenihoito kuitenkin lakkaa tehoamasta, minkä jälkeen syöpä kääntyy muiden kasvumekanismien puoleen. Eräs niistä on insuliinin kaltainen kasvutekijä (IGF-1). Tämä piirre tekee eturauhassyövän hoitamisesta haastavaa.

Vihreä tee ja eturauhassyöpä

Yllä mainitussa tutkimuksessa EGCG vähensi sekä androgeeniherkkien että androgeeneista riippumattomien syöpäsolujen kasvua. Vaikutus oli annoskoosta riippuvainen. Suurin annos vähensi androgeenista riippumattomien syöpäsolujen kasvua 88,2 prosentilla ja 87,5 prosentilla linjasta riippuen. Androgeeniherkkien syöpäsolujen kasvu väheni 59,7 prosentilla.

Pienemmillä annoksilla EGCG:llä oli pelkkä kasvua ehkäisevä vaikutus, kun taas suuremmat annokset onnistuivat aiheuttamaan solukuolemia syöpäsoluissa. Kuolleiden syöpäsolujen määrä yli kaksinkertaistui suuremmilla annoksilla.

DHT, vihreä tee ja eturauhassyöpä

Kun androgeeniherkkiin syöpäsoluihin käytettiin DHT:tä, syöpäsolujen kasvu lisääntyi aluksi annoskoon kasvaessa. Tietyn rajan jälkeen kasvu kuitenkin kääntyi laskuun. Toisiksi suurimmalla annoksella kasvu oli pienempi kuin ilman DHT:ta, ja kaikkein suurin annos pysäytti kasvun lähes kokonaan.

Kun samoihin syöpäsoluihin käytettiin sekä DHT:tä että EGCG:tä, kasvu hidastui enemmän kuin käytettäessä vain jompaa kumpaa. Se tarkoittaa, että DHT ja EGCG toimivat synergistisesti ja saivat aikaan merkittävän syöpää ehkäisevän vaikutuksen.

Tutkijat toteavat, että DHT:n läsnäollessa syöpäsolut muuttuivat herkemmiksi EGCG:lle: normaalisti solukuolemaan eli apoptoosiin riittämätön annos siis riittikin nyt tuhoamaan syöpäsolun. IGF-1:llä tällaista herkistävää vaikutusta ei sen sijaan ollut.

Yhteenveto

Vihreä tee ja sen tärkein polyfenoli, EGCG, ehkäisee tehokkaasti syöpäsolujen kasvua eturauhasessa. Sama syöpää ehkäisevä vaikutus näkyy sekä androgeeniherkissä että androgeenista riippumattomissa syöpäsolulinjoissa. Vihreän teen vaikutus on entistä tehokkaampi DHT:n läsnäollessa.

Kuinka paljon polyfenoleja ja kofeiinia eri teelaadut sisältävät?

2009-01-22T19:43:00.013+02:00

Jos olet joskus pohdiskellut, kuinka paljon kofeiinia tai polyfenoleja eri teet sisältävät, seuraavista kaavioista on varmasti apua.

Kaavioiden luvut ovat peräisin Kuon ja kumppaneiden tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin vihreän teen, mustan teen, oolong-teen ja pu-erh-teen vaikutuksia rotissa. Samalla ilmoitettiin näiden teetyyppien sisältämien polyfenolien ja kofeiinin määrä.

Ensimmäisessä kaaviossa on esitetty kaikkien neljän teelaadun tärkeimpien katekiinien ja kofeiinin määrä. Katekiinit ovat teen bioaktiivisimpia polyfenoleja. Niihin kuuluvat epigallokatekiini (EGC), epigallokatekiinigallaatti (EGCG), epikatekiinigallaatti (ECG), epikatekiini (EC), gallokatekiini (GC) ja katekiini (C).

EGCG ja EGC ovat selvästi yleisimmät katekiinit. Näissä voittaja on vihreä tee, joka sisältää eniten kumpaakin katekiinia. Kolme muuta teetä eivät sisällä lähellekään yhtä paljon EGC:tä.

Toisesta kaaviosta on poistettu vihreä tee, jotta se antaisi paremman kuvan muiden teelaatujen polyfenolimääristä.

Nyt oolong-tee erottuu joukosta korkealla EGCG-pitoisuudellaan. Monet teen terveysvaikutuksia koskevista tutkimuksista keskittyvät juuri epigallokatekiinigallaattiin, joten myös oolong-tee näyttää terveelliseltä vaihtoehdolta. Lisäksi se sisältää vähiten kofeiinia yhdessä vihreän teen kanssa.

Kolmannesta ja viimeisestä kaaviosta on poistettu EGCG ja EGC, jotta muut katekiinit näkyisivät selvemmin.

Vihreä tee ja oolong-tee nousevat voittajiksi EC- ja ECG-kategoriassa. GCG:n ja C:n kohdalla ykkössijalle nousee kuitenkin musta tee.

Mikä tee on terveellisin?

Ylläolevien lukujen perusteella terveellisin tee katekiinien määrän suhteen on vihreä tee. Seuraavalla sijalla on oolong-tee. Kuten kaavioista käy ilmi, mitä enemmän teetä on fermentoitu eli käytetty, sitä vähemmän katekiineja siinä on.

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kaikki teen terveysvaikutukset eivät johdu katekiineista. Musta tee sisältää juuri fermentaatioprosessinsa takia enemmän teaflaviineja, joilla on omat terveysvaikutuksensa. On syytä myös muistaa, että ylläolevat kaaviot perustuvat vain yhteen tutkimukseen.

Mitä ovat oolong-tee ja pu-erh-tee?

Mustan teen ja vihreän teen ero on varmasti lähes kaikille tuttu, mutta entä oolong-tee ja pu-erh-tee? Oolong-tee on itse asiassa vain vihreän teen ja mustan teen välimuoto. Siinä missä vihreän teen käymisaika on hyvin lyhyt ja musta tee on selvästi fermentoitu, oolong-teen käymisaika on jotain niiden väliltä.

Pu-erh-tee, joka on nimetty kasvualueensa mukaan, tehdään perinteitä vaalien vanhoista villipuista kerätyistä teelehdistä. Pu-erh-teen annetaan käydä ja hapettua kuukausien tai jopa vuosien ajan, mikä antaa sille voimakkaan mutta pehmeän maun ja tekee siitä erityisen arvostettua teeharrastajien keskuudessa.

Mustapippuri parantaa vihreän teen katekiinin biosaatavuutta

2009-01-15T16:24:00.009+02:00

Vihreän teen polyfenoleista erityisesti epigallokatekiinigallaatilla (epigallocatechin gallate, EGCg) on useita terveysvaikutuksia. EGCg on vihreän teen tärkein katekiini. Katekiinit kuuluvat flavonoideihin, jotka kuuluvat edelleen polyfenoleihin.

Niin hyödyllinen kuin EGCg onkin, sen biosaatavuus on heikko. Biosaatavuudella tarkoitetaan ravintoaineiden imeytyvyyttä elimistössä. Hiirissä epigallokatekiinigallaatin biosaatavuus on 26,5% ja rotissa vain 1,6%. Toistaiseksi ei tiedetä, kuinka hyvin vihreän teen katekiinit imeytyvät ihmisen ruuansulatuselimistössä, mutta näiden lukujen perusteella biosaatavuuden parantaminen näyttää hyödylliseltä tutkimuskohteelta.

Lambert ja kumppanit ovat tarkastelleet juuri tätä ongelmaa. He toteavat tutkimuksessaan, että piperiini, mustapippurin pistävästä mausta vastaava alkaloidi, parantaa EGCg:n imeytymistä hiirissä.

Piperiinillä on kyky estää elimistössä tapahtuvaa glukuronidaatiota. Glukuronidaatio on prosessi, joka muuttaa aineita vesiliukoisemmiksi. Sen seurauksena ne ovat helpommin poistettavissa elimistöstä virtsan mukana. Kun glukuronidaatiota estetään, joidenkin aineiden biosaatavuus näyttää paranevan.

Tutkimuksen tärkeimmät tulokset on lueteltu alla.

Piperiini ehkäisee glukuronidaatiota ohutsuolessa. Ohutsuolen ja maksan mikrosomit muuttivat epigallokatekiinigallaattia tehokkaasti vesiliukoisempaan muotoon. Kuitenkin sitten, kun hiirille annettiin katekiinin ohella piperiiniä, ohutsuolen glukuronidaatio väheni 40-60 prosentilla annoskoosta riippuen. Mitä enemmän piperiiniä, sitä suurempi ehkäisevä vaikutus.

Yllä oleva kaavio osoittaa, että suurillakaan määrillä piperiiniä ei ollut merkittävää vaikutusta maksan (hepatic) glukuronidaatioon. Ohutsuolen (small intestinal) glukuronidaatio sen sijaan väheni huomattavasti.

Piperiini lisää EGCg:n määrää plasmassa. Kun hiirille annettiin epigallokatekiinigallaatin ohella piperiiniä, plasman EGCg-pitoisuus kohosi merkittävästi.

Kaaviossa näkyy plasman EGCg-pitoisuus sekä ilman piperiiniä että piperiinin kanssa. Sana "free" viittaa vapaaseen eli konjugoimattomaan EGCg:hen, ja "total" viittaa koko EGCg:n määrään plasmassa. Alarivin numerot kuvaavat aikaa minuuteissa.

Piperiini vähentää EGCg:n poistumista elimistöstä. Hyvä merkki piperiinin aiheuttamasta biosaatavuuden paranemisesta on se, että niiden hiirten, joille syötettiin myös piperiiniä, ulosteesta löytyi vähemmän EGCg:tä.

Kuten ylläolevasta kaaviosta näkyy, piperiinin vaikutus on selvä. Kontrolliryhmään verrattuna piperiiniryhmässä alle puolet EGCg:stä oli poistunut ulosteen mukana viiden tunnin jälkeen.

Tulosten soveltaminen ihmisiin

Kuten yleensäkin hiirillä tehtyjen kokeiden ja hyvin tiiviiden uutteiden tapauksessa, tässäkään tutkimuksessa käytetyt määrät ja havaitut vaikutukset eivät ole suoraan siirrettävissä ihmisiin. Tutkijat toteavat, että hiirille annettiin 100-prosenttista EGCg-uutetta ja että piperiinin määrä oli noin 40% EGCg:n määrästä (mikromooleja per kilo).

Yhdessä kupissa vihreää teetä on keskimäärin noin 180 mg epigallokatekiinigallaattia (tarkka määrä riippuu mm. teen laadusta ja haudutusajasta). Mustapippuri taas sisältää 5-10% piperiiniä.

Jos otamme lähtökohdaksi varovaisen 5% arvion piperiinin määrälle ja käytämme laskutoimituksessa yllä mainittua 40 prosenttia voimme todeta, että jokaista kupillista vihreää teetä (joka sisältää noin 180 mg EGCg:tä) kohden tarvitaan 1,44 grammaa mustapippuria (joka sisältää noin 72 mg piperiiniä). Se vastaa noin puoltatoista teelusikallista mustapippuria.

On syytä pitää mielessä, että ylläoleva laskutoimitus on hyvin karkea ja parhaimmillaankin vain suuntaa antava. Ensinnäkään emme tiedä, kuinka hyvin EGCg imeytyy ihmiselimistössä. Hiirien ja rottienkin välillä ero biosaatavuudessa oli huomattavan suuri. Toisekseen emme tiedä, kuinka suuri piperiinin vaikutus EGCg:n biosaatavuuteen on ihmisissä. Tällä hetkellä tiedämme vain, kuinka suuri sen vaikutus on hiirissä.

Yhteenveto

EGCg on kenties tärkein ja terveellisin vihreän teen polyfenoli. Vaikka monet tutkimukset ovat osoittaneet sen terveysvaikutukset, EGCg:n biosaatavuus eli imeytyvyys elimistössä on varsin huono (ainakin jyrsijöillä).

Piperiini, joka on mustapippurin alkaloidi, parantaa EGCg:n biosaatavuutta hiirissä. Mitä enemmän piperiiniä hiirille annettiin, sitä enemmän EGCg:tä niiden plasmasta löytyi. Samalla myös EGCg:n poistuminen ulosteen mukana väheni merkittävästi.

Biosaatavuuden paraneminen johtuu luultavasti piperiinin glukuronidaatiota ehkäisevästä vaikutuksesta. Todennäköisesti piperiini parantaa EGCg:n biosaatavuutta myös ihmisissä. Tarkoista luvuista tosin ei ole vielä tietoa.

Mustan teen antioksidanttivaikutus on suurempi kuin vihreän teen

2009-01-09T11:09:00.009+02:00

Vihreää teetä pidetään yleensä terveellisempänä vaihtoehtona kuin mustaa teetä. Joskus perinteinen musta tee kuitenkin pärjää vertailussa paremmin.

Vihreä tee, musta tee ja superoksididismutaasi

Eräs osa-alue, johon mustan teen vaikutukset ovat vihreää teetä suuremmat, on soluja korjaava entsyymi nimeltä superoksididismutaasi (superoxide dismutase, SOD). Tämä entsyymi ehkäisee superoksidin aiheuttamia soluvahinkoja. Superoksidi on elimistön yleisin vapaa radikaali. Antioksidanttivaikutuksensa lisäksi SOD vähentää tulehdusta ja osallistuu ihosolujen tuottamiseen.

Toisin sanoen superoksididismutaasi on hyvä asia. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että tee (erityisesti musta tee) edistää sen toimintaa rotissa. Zeyuan ja kumppanit raportoivat:

During a 75 day feeding experiment of rats consuming diets with addinged green tea (GT), black tea (BT), and their water extracts (GTWE, BTWE), blood glucose was significantly decreased in all experimental groups, by averages of 23.9% in GT and GTWE and by 22.8% in BT and BTWE; the blood triglycerides were significantly reduced, by 33.3% in GT and GTWE and by 25.0% in BT and BTWE.

The activity of superoxide dismutase was significantly increased, by averages of 117.0% in BT and BTWE and 90.8% in GT and GTWE. However, malondialdehyde was significantly decreased, by averages of 34.6% in BT and BTWE and 25.4% in GT and GTWE.

This indicated that the ability of green tea to reduce blood glucose and blook triglycerides was higher than that of black tea in the aged rats but that the antioxidative ability of black tea was better than that of green tea in the aged rats.

Ylläoleva tarkoittaa, että vaikka vihreä tee aktivoi superoksididismutaasia hyvin tehokkaasti (90,8 % lisäys), musta tee oli vielä tehokkaampi (117 % lisäys). Vaikka mustan teen valmistukseen liittyvä fermentointi tuhoaa osan teen katekiineista, fermentaatiolla on selvästi myös joitakin hyviä vaikutuksia.

Teen vaikutus verensokeriin, triglyserideihin ja rasvoihin

Vihreä ja musta tee vaikuttivat positiivisesti myös veren glukoosiin, triglyserideihin ja MDA:han (malondialdehyde).

Diabeetikoille ja niille, jotka ovat kiinnostuneita vihreän teen vaikutuksesta laihduttamiseen, tulokset näyttävät lupaavilta. Teen aiheuttama triglyseridien vähentyminen on hyvä uutinen kaikille teenjuojille. Tässä vihreä tee oli mustaa teetä parempi, mutta myös musta tee oli tehokas: vihreä tee vähensi triglyseridejä yhdellä kolmasosalla ja musta tee yhdellä neljäsosalla.

MDA, joka on lipidiperoksidaation eli rasvojen härskiintymisen mutageeninen ja syöpää aiheuttava lopputuote, väheni mustan teen vaikutuksesta enemmän kuin vihreän teen. Molemmat vähensivät silti MDA:ta merkittävästi.

Tulosten soveltaminen ihmisiin

Tutkimusta tulkittaessa on syytä pitää mielessä, että koe-eläimille annetut teemäärät olivat varsin suuria. Keskimääräinen teenjuoja kuluttaa noin 6 grammaa teetä päivässä, mikä vastaa kolmea teepussia.

Rotille sen sijaan syötettiin kokeessa 5, 10 ja 20 kertaa suurempia määriä. Superoksididismutaasin toiminta tehostui annoksen lisääntyessä sekä vihreän että mustan teen kohdalla. Siitä huolimatta jopa kaikkein pienin (5-kertainen) annos mustaa teetä lisäsi SODin toimintaa lähes kaksinkertaiseksi. Suuremmat annokset lisäsivät sitä entisestään mutta eivät yhtä merkittävästi. Kun rotille syötettiin mustan teen lehtiä ruoan seassa nestemäisen teen sijaan, tulokset olivat samankaltaisia.

Vihreän teen vaikutukset olivat hieman erilaiset. Pienin annos keitettyä vihreää teetä aktivoi SODia vain hieman, mutta keskisuuri (10-kertainen) annos oli yli kaksi kertaa pienintä annosta tehokkaampi. Suurin (20-kertainen) annos oli vain hieman keskisuurta annosta tehokkaampi. Kun rotille syötettiin vihreän teen lehtiä, keskisuuri ja suuri annos lisäsivät SODin toimintaa yli kaksinkertaiseksi, mutta pienimmällä annoksella oli vain pieni vaikutus.

Näiden tulosten soveltaminen ihmisiin tarkoittaa, että parhaiden tulosten saamiseksi olisi nautittava 60 grammaa teetä päivässä, mikä vastaisi rottakokeen keskisuurta annosta. 60 grammaa teetä vastaisi noin 30 kupillistä teetä päivässä.

Tutkimuksen tulokset ovat silti vaikuttavia. Jo 2-10 kupillisella mustaa tai vihreää teetä päivässä on hyvin todennäköisesti ainakin joitain vastaavanlaisia terveysvaikutuksia. Teeuutetta on saatavilla myös lisäravinteena kapselin muodossa. Lisäravinteissa ainoa vaihtoehto tosin on vihreä tee.

Nämä tulokset ovat osoitus siitä, että vaikka vihreän tee saakin nykyään enemmän julkisuutta (kenties ansaitusti), toisinaan vanha kunnon musta tee näyttää kyntensä.

Vihreän teen juominen ja tupakoimattomuus voivat pidentää elinikää 12 vuodella

2009-01-04T15:42:00.011+02:00

Vihreällä teellä on niin paljon erilaisia terveysvaikutuksia, että yleensä oletetaan, että vihreän teen juominen hidastaa vanhenemista ylipäätään. Epidemologisia todisteita vihreän teen vaikutuksesta elinikään on kuitenkin saatu vain vähän.

Nyt näyttää siltä, että hypoteesi on todistettu oikeaksi. Nakachi ja kumppanit seurasivat tutkimuksessaan erään Japanin väestönosan vihreän teen kulutusta ja kuolemia (johtuen syövästä, sydän- ja verisuonisairauksista tai muista syistä) 13 vuoden ajan. Koska japanilaisten odotettu elinikä on eräs maailman pisimmistä, he soveltuvat tällaiseen tutkimukseen erinomaisesti.

Vihreä tee ja syöpä

Tutkijat havaitsivat, että syövän synty ja syövästä johtuva kuolema viivästyivät huomattavasti niillä, jotka joivat eniten vihreää teetä. Toisin sanoen, he saivat syövän keskimäärin myöhemmin ja kuolivat syöpään myöhemmin kuin ne, jotka joivat vähemmän teetä. Verrattuna ihmisiin, jotka joivat enintään kolme kuppia teetä päivässä, niillä jotka joivat vähintään 10 kupillista oli peräti 41 prosenttia pienempi mahdollisuus sairastua syöpään.

Syöpää ehkäisevä vaikutus oli selvempi naisilla kuin miehillä: keskimääräinen ikä syövän ilmetessä oli 7,6 vuotta suurempi naisilla, jotka joivat yli 10 kuppia vihreää teetä päivässä, kuin naisilla, jotka joivat alle 3 kupillista päivässä. Miehillä vastaava ero oli 4,1 vuotta. Syövän aiheuttamien kuolemien kohdalla ero oli naisilla 5,9 vuotta ja miehillä 3,9 vuotta.

Ylläolevassa kaaviossa on kuvattu syövästä aiheutuneet kuolemat ikäryhmän ja teen kulutuksen mukaan. 80 vuoden ikään asti suurempi teen kulutus korreloi käänteisesti syöpäkuolemien kanssa, minkä jälkeen korrelaatio häviää.

Vihreä tee sekä sydän- ja verisuonitaudit

Myös sydän- ja verisuonitaudeista johtuvat kuolemat korreloivat käänteisesti vihreän teen kulutuksen kanssa. Vaikutus oli selvä sekä miehillä että naisilla.

Miehillä keskimääräinen ikä sydän- ja verisuonitaudista aiheutuneessa kuolemassa oli 74,9 vuotta niillä, jotka joivat enintään 3 kuppia; 76,2 vuotta niillä, jotka joivat 4-9 kuppia; ja 76,8 vuotta niillä, jotka joivat vähintään 10 kuppia päivässä. Naisilla vastaavat iät olivat 79,5 vuotta, 80,6 vuotta ja 80,9 vuotta. Vaikka naiset elivät pidempään, tällä kertaa vihreän teen vaikutus elinikään oli suurempi miehillä.

Vihreä tee ja kaikki kuolinsyyt

Tässä ryhmässä keskimääräinen elinikä miehillä, jotka joivat yli 10 kupillista vihreää teetä päivässä, oli 4,3 vuotta korkeampi kuin miehillä, jotka joivat enintään kolme kuppia päivässä. Naisilla vastaava ero oli 3,8 vuotta.

Suurin ero eliniässä nähtiin tupakoijissa, jotka joivat enintään kolme kuppia päivässä, ja ei-tupakoijissa, jotka joivat yli 10 kuppia päivässä: ensimmäisten elinikä oli keskimäärin 67,7 vuotta ja jälkimmäisten 79,4 vuotta. Runsas vihreän teen juominen ja tupakoimattomuus siis pidensivät elinikää yli kymmenellä vuodella.

Ylläolevassa kaaviossa näkyy yli 40-vuotiaiden naisten kumulatiivinen selviytyminen päivittäisen teenjuonnin mukaan. Jälleen kerran niillä, jotka joivat eniten vihreää teetä, oli suurempi mahdollisuus pysyä elossa seuraavaan vuoteen asti. 74 % niistä, jotka joivat alle kolme kuppia, 80 % niistä, jotka joivat 4-9 kuppia, ja 82 % niistä jotka joivat yli 10 kuppia elivät vähintään 80-vuotiaiksi. Sen jälkeen erot muuttuivat pienemmiksi.

Yhteenveto

Vihreä tee pidentää elinikää ehkäisemällä ikääntymiseen liittyviä sairauksia, erityisesti syöpää. Syöpää ehkäisevä vaikutus on erityisen selvä naisilla, kun taas sydän- ja verisuonisairauksissa vaikutus on suurempi miehillä.

Keskimääräinen elinikä kaikkien kuolinsyiden kohdalla oli noin 4 vuotta korkeampi niillä, jotka joivat yli 10 kuppia vihreää teetä päivässä, kuin niillä, jotka joivat enintään 3 kuppia. Paras yhdistelmä oli yli 10 kuppia päivässä ja tupakoimattomuus, kun taas huonoin yhdistelmä oli alle kolme kuppia ja tupakoiminen. Näiden kahden ryhmän välillä ero eliniässä oli lähes 12 vuotta.

Jos haluat lisätä ylimääräisiä vuosia elinikääsi, vihreän teen juominen tulisi tutkijoiden mukaan aloittaa keski-iässä tai aiemmin. Vaikka suurempi määrä ei aina ole yhtä kuin suurempi hyöty, tässä tapauksessa näyttää olevan juuri niin. Jos siis kymmenen kuppia vihreää teetä päivässä ei tunnu mahdottomalta, ainakin japanilaisten kohdalla tulokset ovat hyvin lupaavia.

Vihreän teen antioksidantti edistää hiustenkasvua

2008-12-29T23:18:00.010+02:00

Aasiassa kärsitään tunnetusti vähemmän hiustenlähdöstä kuin muualla maailmassa. Japanissa ja Kiinassa myös juodaan vihreää teetä huomattavasti enemmän kuin länsimaissa. Tarkoittaa se siis, että vihreä tee on lääke hiustenlähtöön?

Vihreän teen vaikutusta hiustenkasvuun on toistaiseksi tutkittu vasta vähän. Uraauurtavassa tutkimuksessaan Kwon ja kumppanit testasivat vihreän teen vaikutusta viljeltyihin hiustuppinäytteisiin ja elävien ihmisten hiuksiin. He toteavat seuraavaa:

Recently, it was reported that EGCG might be useful in the prevention or treatment of androgenetic alopecia by selectively inhibiting 5alpha-reductase activity. However, no report has been issued to date on the effect of EGCG on human hair growth. This study was undertaken to measure the effect of EGCG on hair growth in vitro and to investigate its effect on human dermal papilla cells (DPCs) in vivo and in vitro.

EGCG promoted hair growth in hair follicles ex vivo culture and the proliferation of cultured DPCs. The growth stimulation of DPCs by EGCG in vitro may be mediated through the upregulations of phosphorylated Erk and Akt and by an increase in the ratio of Bcl-2/Bax ratio. Similar results were also obtained in in vivo dermal papillae of human scalps. Thus, we suggest that EGCG stimulates human hair growth through these dual proliferative and anti-apoptotic effects on DPCs.

Tutkijat sivelivät kokeessaan epigallokatekiinigallaattia (EGCg) sekä viljeltyihin hiustuppiin (cultured hair follicles), verinahan nystyihin (cultured dermal papillae) että koehenkilöiden päänahkaan.

Vihreä tee ja hiustuppiviljelys

Viljellyissä hiustupissa 95-prosenttinen vihreän teen uute sai hiustupet kasvamaan yli kaksi kertaa tavallista pidemmiksi. Hiustenkasvu lähes kolminkertaistui. Viljellyissä nystyissä uute lisäsi uusien solujen määrää.

Tutkijoiden mukaan EGCg vaikutti merkittävästi Erk-, Akt- ja Bcl-2-entsyymien toimintaan. He toteavat, että tämä vaikutus saattaa olla syynä viljellyissä näytteissä nähtyihin positiivisiin tuloksiin.

Vihreä tee ja elävä päänahka

Nähdäkseen onko vihreällä teellä samanlaisia vaikutuksia myös koehenkilöiden hiuskasvuun, tutkijat sekoittivat 10 prosentin vahvuista EGCg:tä etanoliin ja sivelivät sitä suoraan koehenkilöiden päänahkaan. Tulokset olivat positiivisia: katekiinilla oli samanlainen vaikutus entsyymien toimintaan kuin viljellyissä näytteissäkin.

Jos siis tutkijat ovat oikeassa siitä, että tulosten taustalla on vihreän teen vaikutus näihin entsyymeihin, EGCg näyttää toimivan myös ihmisissä.

Tutkijat toteavat yhteenvedossaan, että kokeiden perusteella EGCg stimuloi hiustenkasvua solumäärän lisääntymisen ja solukuoleman ehkäisyn kautta. Lisäksi EGCg saattaa pidentää hiusten anageeni- eli kasvuvaihetta.

Tee tehostaa insuliinin vaikutusta yli 15-kertaisesti

2008-12-26T14:33:00.009+02:00

Insuliinin toiminnan tehostaminen on elintärkeää niille, jotka sairastavat diabetesta, mutta insuliinijärjestelmän kunnossa pitäminen on hyödyllistä jokaiselle terveydestään kiinnostuneelle ihmiselle.

Insuliini on hormoni, jota haima tuottaa silloin, kun veren gluukosimäärä kasvaa (esimerkiksi hiilihydraattien syömisen seurauksena). Sen tarkoituksena on pitää veren glukoosi normaaleissa rajoissa. Insuliinin tehtävä on ilmoittaa elimistön soluille, että niiden tulee ottaa verestä glukoosia tasapainon säilyttämiseksi.

Tyypin 1 diabeteksessa haima ei enää tuota insuliinia. Siitä seuraa korkea veren glukoosipitoisuus ja lopulta kuolema, ellei puuttuvaa insuliinia korvata esimerkiksi injektioilla.

Tyypin 2 diabeteksessa haima tuottaa insuliinia, mutta normaali insuliinimäärä ei enää riitä määräämään soluja ottamaan glukoosia verestä. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä insuliiniresistanssi, joka voi johtaa terveyshaittoihin aina sepelvaltimotaudista sokeuteen. Eräs insuliiniresistanssin tunnetuista syistä on liikalihavuus.

Teellä näyttää olevan suotuisia vaikutuksia insuliinin toimintaan. Andersonin ja Polanskyn in vitro -kokeiden perusteella sekä musta tee, vihreä tee että oolong-tee nostavat insuliinin toimintakykyä yli 15-kertaiseksi.

Yllä oleva kaavio osoittaa, että kun testissä käytettiin ylimääräistä lisättyä insuliinia, yhteenlaskettu insuliiniaktiviteetti oli kaikkein suurin. Kuitenkin silloin, kun ylimääräistä insuliinia ei käytetty, teen vaikutus insuliinin tehokkuuteen oli kaikkein suurin. Tee siis tehosti insuliinin vaikutusta tällöin kaikkein eniten.

Kun teestä tehtiin vahvempaa, myös insuliinia tehostava vaikutus lisääntyi. Vahvuus tosin paransi tuloksia vain tiettyyn pisteeseen asti: kaikkein vahvin tee vaikutti kyllä tehokkaammin kuin kaikkein laimein tee mutta vähemmän tehokkaasti kuin kaksi keskivahvaa teetä.

Tutkijat toteavat, että aktiivisimmat komponentit olivat epigallokatekiinigallaatti (EGCg), tanniinit, epikategiinigallaatti ja teaflaviinit. EGCg oli yli kolme kertaa tehokkaampi kuin tanniinit ja epikategiinigallaatti. Kofeiinilla ja katekiinilla ei todettu olevan mitään vaikutusta.

Kun teehen lisättiin maitoa, insuliinin toimintaa tehostava vaikutus heikentyi. Yksi teelusikallinen (noin 5 grammaa) maitoa heikensi vaikutusta 33 prosentilla. 50 grammaa maitoa heikensi vaikutusta yli 90 prosentilla. Sekä täysmaidolla että rasvattomalla maidolla oli sama negatiivinen vaikutus, kuten myös soijamaidolla ja muilla vastaavilla maidon korvikkeilla. Sen sijaan sitruunamehu ei heikentänyt teen vaikutusta.

Yrttiteet, pikateet ja jääteet eivät tehostaneet insuliinin toimintaa lainkaan.

Tutkijat mainitsevat, että muut tutkimukset ovat osoittaneet, että teen katekiinien nauttiminen ennen tärkkelystä vähentää insuliinin kohoamista ihmisissä. Miten tee voi siis sekä tehostaa insuliinin vaikutusta että vähentää insuliinin määrää veressä? Tutkijoiden mukaan syynä voi olla se, että koska tee nostaa insuliiniaktiviteettia, veren glykoosin laskemiseen tarvitaan vähemmän insuliinia. Teen vaikutuksesta haima tuottaisi täten siis vähemmän mutta tehokkaampaa insuliinia.

Insuliinistaan ja verensokeristaan huolehtiven sekä teen painoa alentavista vaikutuksista kiinnostuneiden kannattaa siis jättää maito väliin teetä juodessaan. Sitruunalla teensä voi silti jatkossakin maustaa huoletta.

Vihreä tee ja musta tee estävät hampaiden reikiintymistä

2008-12-18T23:49:00.008+02:00

Sekä vihreä tee että musta tee näyttävät olevan hyödyllisiä suun terveyden kannalta.

Hamilton-Millerin tekemän tutkimuksen mukaan teessä olevilla ainesosilla, erityisesti katekiineilla, saattaa olla reikiintymistä ehkäiseviä vaikutuksia. Tutkimuksessa todetaan, että vihreä ja musta tee tuhoavat Streptococcus mutans -bakteereja. Nämä suussa esiintyvät bakteerit ovat merkittävä tekijä hampaiden reikiintymisessä.

Tee myös estää bakteerien kiinnittymistä hampaiden pintaan sekä vähentää glukoosimolekyylien syntymistä ja amylaasia, joka pilkkoo tärkkelystä sokeriksi.

Samantapaisiin tuloksiin päätyivät myös Rasheed ja Haider, joiden mukaan vihreän teen uutteet estivät erilaisten bakteerien syntyä suussa. Fukuoka puolestaan toteaa, että vihreästä teestä tehty uute paransi hammaskiilteen suojaa happohyökkäyksiä vastaan. Samanlainen vaikutus oli nähtävissä myös silloin, kun uutteesta poistettiin fluoridi.

Hirasawa ja kumppanit tutkivat epigallokatekiinigallaatin (engl. epigallocatechin gallate, EGCg) vaikutusta suun terveyteen. Tulosten perusteella epogallokatekiinigallaatti, joka on eräs vihreän teen tärkeimmistä polyfenoleista, vähensi tehokkaasti bakteereita ja happojen syntymistä hammasplakissa.

Vihreän teen katekiinit ovat ilmeisesti hyödyksi myös ikenille. Okamoton ja kumppaneiden mukaan katekiinit saattavat vähentää hampaiden juurikalvon tulehduksesta eli periodontiitista johtuvaa ienten vetäytymistä.

Myös mustalla teellä on suun terveyttä edistäviä vaikutuksia. Wu ja Zhu esittävät, että mustan teen polyfenolit estävät pahanhajuista hengitystä aiheuttavien bakteerien syntymistä. Suuret polyfenoliannokset estivät bakteerien synnyn kokonaan, kun taas pienempiä määriä käytettäessä niiden kasvu väheni 30 prosentilla.

Mustan teen hyödyt eivät rajoitu pelkästään ihmisiin: Linke ja LeGeros laittoivat hamsterit joko tavalliselle ruokavaliolle tai reikiintymistä aiheuttavalle ruokavaliolle, joka sisälsi paljon sukroosia. Kun hamstereille annettiin mustasta teestä tehtyä uutetta veden sijaan, niiden hampaiden reikiintyminen väheni merkittävästi. Vaikutus oli vielä selvempi kariogeenisen ruokavalion ryhmässä.

Vastaaviin tuloksiin päätyivät myös Toyuz ja Amsel. He toteavat tutkimuksessaan, että musta tee heikensi reikiintymisen alkamista ja edistymistä rotissa jo kahden viikon jälkeen.

Kuten vihreä tee, myös musta tee toimii ilman fluoridiakin. Yu ja kumppanit huomauttavat kuitenkin, että mustan teen vaikutukset ovat kaikkien suurimmat silloin, kun sen kanssa käytetään fluoridin, tanniinin, katekiinien, kofeiinin ja tokoferolien kaltaisia yhdisteitä. Parhaiten toimi tanniinihapon ja fluoridin yhdistelmä.

Yllä mainitut tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että musta ja vihreä tee estävät kumpikin tehokkaasti hampaiden reikiintymistä. Kannattaa tosin pitää mielessä, että musta tee saattaa värjätä hampaita enemmän kuin vihreä tee, joten vihreä tee voi olla parempi valinta hampaidensa väristä huolissaan oleville.

Vihreä tee vähentää glykaation lopputuotteiden muodostumista

2008-12-17T21:45:00.006+02:00

Glykaation lopputuotteilla (engl. Advanced Glycation End products, AGEs) tarkoitetaan biokemiallisia aineita, joita syntyy sokereiden reagoidessa proteiinien kanssa.

Glykaatiota eli sokeroitumista tapahtuu sekä ruoan valmistamisen aikana että elimistön sisällä. Ensimmäistä ilmiötä kutsutaan eksogeeniseksi ja jälkimmäistä endogeeniseksi glykaatioksi. Eksogeenisen glykaation tapauksessa lämpötilalla ja kypsentämisen kestolla on olennainen merkitys: esimerkiksi ruskistaminen paistinpannulla synnyttää keittämistä enemmän glykaatiotuotteita ns. Maillard-reaktion kautta.

Sokeroituminen on haitallista terveydelle, sillä glykaatiotuotteet vaurioittavat kudoksia ja aiheuttavat siten mm. ihon vanhenemista. Siksi sekä endogeenisen että endogeenisen glykaation estäminen on mielenkiintoinen tutkimusaihe.

Vihreän teen ja glykaation suhdetta on toistaiseksi tutkittu vähän, mutta tähän asti tehdyt tutkimukset vaikuttavat lupaavilta. Babu ja kumppanit kommentoivat:

Diabetes leads to modification of collagen such as advanced glycation and cross-linking which play an important role in the pathogenesis of diabetes mellitus. We have investigated the effect of green tea on modification of collagen in streptozotocin (60 mg/kg body weight) induced diabetic rats.

To investigate the therapeutic effect of green tea, treatment was begun six weeks after the onset of diabetes and green tea extract (300 mg/kg body weight) was given orally for 4 weeks. The collagen content, extent of advanced glycation, advanced glycation end products (AGE) and cross-linking of tail tendon collagen were investigated. Green tea reduced the tail tendon collagen content which increased in diabetic rats. Accelerated advanced glycation and AGE in diabetic animals, as detected by Ehrlich’s-positive material and collagen linked fluorescence respectively were reduced significantly by green tea. The solubility of tail tendon collagen decreased significantly in diabetic rats indicating a remarkable increase in the cross-linking, whereas green tea increases the solubility of collagen in diabetic rats

The present study reveals that green tea is effective in reducing the modification of tail tendon collagen in diabetic rats. Thus green tea may have a therapeutic effect in the treatment of glycation induced complications of diabetes.

Tutkijat siis syöttivät diabetesta sairastaville rotille vihreä tee -uutetta ja huomasivat, että se vähensi glykaation lopputuotteiden määrää sidekudoksessa. Ping ja kumppanit esittävät omassa tutkimuksessaan samantapaisia tuloksia:

OBJECTIVE: To determine the effects of green tea polyphenols (GTP) on advanced glycation end products (AGEs)-induced proliferation and expression of p44/42 mitogen-activated protein kinase (MAPK) of rat vascular smooth muscle cells (VSMCs).

METHODS: Rat aortic VSMCs isolated and cultured in vitro were stimulated with AGEs in the presence or absence of GTP at different concentrations, followed by quantitative analysis of the cell proliferation with colorimetric assay. The p44/42 MAPK activity was evaluated by immunoblotting technique using anti-p44/42 phospho-MAPK antibody.

RESULTS: Compared with the control cells (without GTP treatment), GTP dose-dependently inhibited AGE-stimulated VSMC proliferation, and the p44/42 MAPK activity was significantly enhanced. The effects of AGEs were antagonized by GTP.

CONCLUSION: GTP can inhibit the AGE-induced proliferation and p44/42 MAPK expression of rat VSMCs.

Tässä tutkimuksessa tutkijat tarkastelivat vihreän teen polyfenolien vaikutusta sydämen lihassoluihin. Tälläkin kertaa AGE-tuotteiden määrä väheni selvästi. Vaikutus oli annosriippuvainen, eli mitä enemmän polyfenoleja rotille syötettiin, sitä vähemmän glykaatiotuotteita niiden sydämissä esiintyi. Toisessa sydämeen liittyvässä tutkimuksessa Song ja kumppanit toteavat seuraavaa:

In this study, 6-month-old female Sprague–Dawley rats were fed green tea extract (50 mg/100 ml in drinking water) up to the age of 22 months, and the age-associated changes in Maillard-type fluorescence and carbonyl groups in the aortic and skin collagen were compared with those occurring in the water-fed control animals.

Collagen-linked Maillard-type fluorescence was found to increase in both the aortic and skin tissues as animals aged. The age-associated increase in the fluorescence in the aortic collagen was remarkably inhibited by the green tea extract treatment, while that occuring in the skin collagen was not significantly inhibited by the treatment.The collagen carbonyl content also increased in both the aortic and skin tissues as animals aged. In contrast with the case of Maillard-type fluorescence, however, the age-associated increase in the carbonyl content was not inhibited by the green tea extract treatment either in the aortic or skin collagen.

Tulosten perusteella näyttää siltä, että teen katekiinit estävät glykaatiotuotteiden syntymistä kollageenissa, mikä osaltaan ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja.

Yhtenä glykaation merkkinä pidetään fluoresenssin lisääntymistä. Mitä vanhemmaksi rotat tulivat, sitä suurempi niiden kollageenin fluoresenssi oli. Vihreä tee kuitenkin kumosi iästä johtuvan fluoresenssin sydänkudoksessa. Samanlaista vaikutusta ei tosin nähty ihon kollageenissa.

Monnierin ja kumppaneiden tutkimuksessa puolestaan vertailtavana olivat vihreä tee, C-vitamiini, E-vitamiini ja mustikat:

Both green tea and the combination of vitamin C and E were highly efficacious at blocking the age-related increase in tendon-breaking time. Furthermore, green tea also blocked the age-related increase in collagen associated fluorescence without decreasing glycemia or body weight of the animals. Thus, it appears that green tea ingredients have potent anti-AGE properties.

Tutkimuksen saamat tulokset (jotka ovat saatavilla ylläolevan linkin kautta) osoittavat, että C- ja E-vitamiinin yhdistelmä vähensi tehokkaammin jänteiden hajoamista – joka sekin kasvaa iän myötä – mutta fluoresenssin vähentämisessä vihreä tee oli tehokkaampi.

Vihreän teen katekiinit näyttävät myös vähentävän glykaatiotuotteiden määrää iskukuumennetussa maidossa. Schamberger ja Labuza kirjoittavat:

This research studied the effectiveness of using EC and EGCG in a model system as well as in thermally processed milk. The addition of these extracts was found to reduce Maillard browning associated fluorescence and color change during UHT milk processing. During storage EC and EGCG at a 1.0 mmol concentration reduced Maillard fluorescence to a negligible level in the glucose/glycine mixtures and milk samples. Maillard fluorescence was also reduced when these compounds were used at a level of 0.1 mmol in milk during storage. Consumer sensory testing analysis found the green tea milk samples were liked as well or better than the control milk samples. These results indicate that EC and EGCG have potential for use as Maillard browning inhibitors in food.

Maidon UHT-käsittely eli iskukuumentaminen tuottaa huomattavasti enemmän AGE-tuotteita kuin tavallinen pastörointi. Tutkimus osoittaa, että vihreän teen katekiinien lisääminen maitoon ennen iskukuumentamista vähensi glykaatiotuotteiden määrän lähes huomaamattoman pieneksi. Tutkijoiden mukaan vihreä tee saattaa estää glykaatiota myös muiden elintarvikkeiden kohdalla.

Mitä tästä kaikesta voi siis päätellä? Ensimmäisessä tutkimuksessa käytetty 300 mg / kg ei ole suoraan sovellettavissa ihmisiin; 70-kiloisen miehen kohdalla se tarkoittaisi peräti 21 grammaa vihreä tee -uutetta. Yhdessä kapselissa on yleensä uutetta 50 milligramman ja yhden gramman väliltä, joten rottien tasolle pääseminen tarkoittaisi vähintään 21 kapselin syömistä päivittäin.

Hyvä uutinen on se, että monet muut ihmisillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että paljon pienemmätkin määrät riittävät. Kahdesta kymmeneen kupillista teetä päivässä on määrä, joka on varsin kohtuullinen ja jolla on osoitettu olevan useita positiivisia terveysvaikutuksia. Lisäravinnemuodossa sama määrä tarkoittaa noin yhdestä kolmeen kapselia, riippuen uutteen vahvuudesta.